Alle 18-vuotiaiden tyttökiekkoilijoiden MM-turnaus on huikea näyttö niiden nuorten pelaajien taidoista ja intohimosta, mutta samalla kova todellisuus siitä, että tappio voi tarkoittaa unelmien murskaantumista. Puolivälierien hetkellä tunnelmat vaihtelevat ilosta suruun, ja monia pelaajia kyyneleet eivät voi pysyä pois poskilta tappion iskiessä. Tämä on hetki, jolloin vuosi- tai vuosikymmeniä kestänyt unelma voi loppua yhdellä pelillä.

Vaikka jääkiekon naisten huippumailla on ollut edistystä, valtaosalle nuorista pelaajista uran jatkaminen ammattitasolla on vain kaukainen haave. Ainoat mahdollisuudet turnauksen jälkeen ovat usein muiden alojen työt, ja juuri tämä siirtyminen työelämään voi merkitä huippu-urheilijan uran loppua. On selvää, että moni nuori tyttö aloittaa heinäkuussa toisen asteen opintonsa ja tässä vaiheessa elämää on elinehto löytää muukin tapa ansaita elanto, jolloin kiekkoilu jää taka-alalle.

Erityisesti tyttöjen alla 18-vuotiaiden MM-kisat ovat merkittävä virstanpylväs. Ero poikiin on silmiinpistävä, sillä poikajoukkueilla on mahdollisuus myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin, mikä antaa heille toisen mahdollisuuden uralleen. Nuoret miehet voivat nähdä itsensä tulevaisuuden liigan tähtinä jo nuorena, kun taas tytöillä on vain yksi harvoista saarista, mistä unelmia voi tavoitella.

Kun nuori peluri häviää tärkeässä pelissä, voi tunnelma olla kuin maailmanlopulta. Monet näistä nuorista ovat uhrauksia tehneet vuosien varrella, ja tappio voi tuntua siltä, että kaikki työ ja vaivannäkö on mennyt hukkaan hetkessä. Tämä on kuitenkin myös tehokas muistutus siitä, kuinka paljon he välittävät pelaamisestaan ja omasta kehittymisestään. Se, että heillä on kykyä käsitellä häilyviä hetkiä, on jo itsessään valtava saavutuksen merkki.

Joillakin on mahdollisuus pelata Auroraliigassa tai muissa korkeammissa sarjoissa, mutta se tuo mukanaan omat haasteensa: korkeat kausimaksut, työ- ja harjoitteluajat sekä loukkaantumisriskit. Tämä tekee sitoutumisesta vielä vaikeampaa, mutta toisilla se voi olla unelmien toteutumisen tie.

Nuoret naiset, jotka itkevät kentällä, eivät vain surkeuta itseään, vaan osoittavat suurta intohimoa ja rakkautta peliin. He ovat tehneet valtavia uhrauksia saavuttaakseen tämän tason, ja se on jotakin, mikä on syytä juhlia. Jokainen kyynel, jokainen hetki kentällä, se on osa heidän matkansa upeasta tarinasta, riippumatta pelin lopputuloksesta.