Noin joka kuudes lapsihaaveilija kohtaa haasteita hedelmöitymisprosessissa. Suomessa hedelmöityshoitojen avulla syntyy vuosittain yli viisi prosenttia lapsista, mikä tarkoittaa, että yli 10 miljoonaa lasta on tullut maailmalla hedelmöityshoitojen kautta.

Vaikka suurin osa näistä lapsista on yleensä terveitä, on tutkimuksissa havaittu hieman suurempi riski kehitys- ja terveysongelmiin, kuten kasvuun, aineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonitauteihin liittyen. Tälle ilmiölle ei kuitenkaan ole löytynyt selkeää syytä. On epäselvää, johtuuko tämä hoidoista vai onko kyseessä enemmän hoitoihin hakeutuneiden perheiden heikentynyt hedelmällisyys.

Helsingin yliopiston ja HUS:n tutkijat ovat tarkastelleet tätä kysymystä tutkimuksessa, jossa vertailtiin 80 hoidoilla syntynyttä ja 77 spontaanisti syntynyttä istukkaa. Tämä tutkimus ottaa huomioon hoidot sekä lasten sukupuolen, mikä on uusi lähestymistapa istukan analysoimiseen.

Istukka, äidin ja sikiön välissä sijaitseva kudos, toimii ”ikkunana” sikiön varhaisiin kehitysvaiheisiin, ja se on erittäin mielenkiintoinen tutkittava. Dosentti Nina Kaminen-Ahola toteaa, että istukan tutkiminen voi avata uusia ovia ymmärtääksesi sikiön kehitystä ja hoitojen pitkäaikaisvaikutuksia.

Tutkimuksessa löydettiin kiinnostava eri hoitomenetelmien välinen ero. Tuoresiirroissa, joissa hedelmöittynyt alkio siirretään suoraan kohtuun, syntyneet istukat ja lapset näyttivät olevan keskimäärin pienempiä kuin pakastetusta alkiosta syntyneet. Tämä havaittiin myös istukoiden ja vastasyntyneiden kehonmittojen yhteydessä. Pakastetun alkion siirrossa istukat olivat paremmin synnynnäisesti kehittyneet, mikä viittaa siihen, että tämä menetelmä saattaa vastata luonnollista raskautta tarkemmin.

Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin DLK1-geenin muutoksia, jotka olivat heikompia hedelmöityshoidoista peräisin olevissa istukoissa. DLK1-geenin on todettu olevan yhteydessä aineenvaihduntaan, lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Tämä avaa keskustelun siitä, miten hevosenkengän tulevaisuudessa ja äidin raskausprosessilla voisi olla merkittävä vaikutus lapsen terveyteen ja kehitykseen.

Erityisesti DLK1-geenin hiljentyminen on yhdistetty alhaiseen syntymäpainoon, mikä on löydetty myös aiemmista eläinkokeista. Kaminen-Aholan mukaan on elintärkeää syventää ymmärrystä siitä, miten tämä geeni liittyy hedelmällisyyden vähenemiseen ja metabolisiin ongelmiin.

Tutkimuksen myötä tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia, jotta eri menetelmien, hedelmällisyysongelmien ja sukupuolen vaikutuksia voidaan selvittää yksityiskohtaisemmin. Pitkäaikainen seuranta lasten kasvussa ja kehityksessä on myös välttämätöntä hedelmöityshoitojen mahdollisten vaikutusten ymmärtämiseksi.

Tulokset voivat avata uusia mahdollisuuksia hedelmöityshoitojen kehittämisessä ja hedelmällisyyden ymmärtämisessä. EpiART-tutkimukseen osallistuvien perheiden tuki on keskeistä näiden kysymysten selvittämisessä.