Torsti Karuranta, 53-vuotias miehenpuolikas, hymyilee ystävällisesti, mutta pian hänen kehonsa alkaa täristä. Hän on itse nimennyt itsensä Täriseväksi Torstiksi aivovamman jälkeen, mikä on tuonut mukanaan sekä mustaa että valkoista huumoria.

– "Aivovamman jälkeen on ollut pakko ammentaa huumoria, kun yritän oppia elämään uusissa olosuhteissa," Torsti kertoo. Tärinä on yksi vamman jälkeisistä oireista, joka iskee fyysisten tai psyykkisten stressien myötä, eikä Torsti voi estää sen syntyä.

Elämä muuttui pysyvästi

Elämä muuttui pysyvästi marraskuussa 2018, jolloin Torsti suuntasi iltalenkille Laitilassa. Hän oli vieraillut ystävän luona, jossa oli nautittu hieman alkoholia ja keskusteltu iloisesti. Torsti oli päättänyt laittaa ylleen keltaiset huomioliivit, jotta hän erottuisi paremmin liikenteessä.

– "Muistan, että ennen lähtöäni satoi vihmovaa vettä, mutta siitä eteenpäin minulla ei ole mitään muistikuvia," Torsti sanoo.

Kotimatkallaan hän joutui perävaunullisen rekan töytäisemmäksi. Rekan kuljettaja kertoi tapahtumat yksityiskohtaisesti: Torsti oli jäänyt auton tieltä, tarjous muista autoista riittävästi jarruttaa havaitsematta rekkaa. Se osui häneen ennen kuin hän hoini tielle ja jäi makaamaan matkalla.

– "Olin maannut liikkumattomana ja verilammikossa, kun rekankuljettaja tuli paikalle, ja hän oli varma, että olin kuollut," Torsti muistelee.

Onnekas sattuma

Vaikka oli hetki, jolloin Karurannan oli vaikeaa uskoa, että hän oli hengissä, ensiapuhenkilökunta varmisti hänen elävän. Ambulanssi saapui paikalle noin puolen tunnin kuluttua. "Poliisi tarkasti tilanteen ja totesi minun olevan hengissä, mutta itse olin tajuton, enkä muista mitään," Torsti kuvailee.

Ambulanssissa hän heräsi yllättäen, vaikka ei muistanut tapahtumia. Torstin päässä ja kasvoissa oli pahasti vaurioita, ja useat luut olivat murtuneet.

– "Vaikka vammat olivat vakavat, selkäni ja sisäelinten vahingoittumatta, olin edelleen hereillä," hän sanoo. Myöhemmin häntä odotti leikkaus, jonka jälkeen hänelle tuli useita toipumisiin liittyviä leikkauksia. Muistot ovat käpristyneet hetkiin, jolloin hänen hampaansa oikaistiin.

Paluu arkeen

Toipumisprosessi oli pitkä ja merkittävän raskas, ja vaimo oli tukenut Torstia matkalla. "Vaimoni huolehtii, että syön tarpeeksi, koska en tunne nälkää kuten ennen," hän toteaa. Tämä tuki on ollut antisesta elämälle, ja lapset ja ystävät ovat olleet korvaamattoman tärkeitä.

Torstin terveydentilassa on alusta lähtien ollut ongelmia. Päänsäryn, tinnituksen ja kehon lämpötilan säätelyongelmat ovat olleet jatkuvia haasteita. "Talvella minun on pakko pukeutua hyvin lämpimästi," hän selittää.

Vaikeudet eivät kuitenkaan päättynyt vain fyysisiin oireisiin.

Muistiongelmat vaivaavat häntä edelleen, vaikka ne ovat parantuneet aika ajoin. "Kaupassa saatamme unohtaa, mitä olen ostamassa, ja se tuottaa haasteita," Torsti sanoo.

Vakuutusriita

Käynnit neuropsykologilla ovat auttaneet häntä ymmärtämään vammaansa. "Eläisin toivottavaa parantumista," Torsti vakuuttaa. Hänen elämänsä on sokkeloinen labyrintti, kun vakuutusyhtiö ja liikennevahinkolautakunta ovat tehneet hankalia päätöksiä.

Hän on huomannut, että vahingot eivät ole täysin tunnustettuja. "Koska asiaa pitää viedä oikeuteen, en voi todella tehdä niin," hän myöntää.

Uusia polkuja

Torsti, aktiivinen reserviläinen, on pyrkinyt osallistumaan toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan ja pyrkii nauttimaan uudesta elämästään, vaikka vammautuessaan tilanne tuntui pahalta. "Aina voi tulla hyviä asioita," hän sanoo ja uskoo, että stimulaatiohoidolla on mahdollista löytää apua tinnitusongelmiin ensi vuonna.

Hän haluaa lähettää tervehdykset muille, jotka kamppailevat erilaisista haasteista.

– "Elämä on hyväksyttävä. Vaikka on vaikeaa, pynnistelen eteenpäin, ja uskon, että hyviä päiviä tulee vielä," hän päättää hymyillen.