30-vuotias tamperelainen Tommy Lepaus päätti elokuussa lopettaa lähes kymmenen vuotta kestäneen uransa erikoisjoukoissa Utin jäkäri­rykmentissä. Taustalla oli uupumus, joka oli kehittynyt vuosien kuluessa kasvavan työn ja vapaa-ajan paineiden vuoksi.

Utin jäkäri­rykmentti on korkeavaluuden joukko-osasto, joka vastaa Suomen erikois joukkotoiminnasta. Tommy ei voi paljastaa tarkkoja yksityiskohtia operaatioistaan, mutta kertoo, että hänen työnsä sisälsi paljon matkustelua ja ulkomailla oleskelua.

Alussa Tommy toimi viestimiehenä, myöhemmin koiraohjaajana, mikä oli hänelle unelmien täyttymys. Hän on aina ollut aktiivinen ja adrenaliinista nauttiva persoona, ja vapaa-aikanaan hän on viettänyt aikaa muun muassa vapaalaskun ja laskuvarjohyppäämisen parissa.

Muutama vuosi sitten hän alkoi samalla rakentaa taloa, mutta paineet työn ja rakennusprojektin hallitsemisesta kasvoivat. ”Olen aina ajatellut, että mitä enemmän teen, sitä enemmän olen arvoinen,” hän muistelee.

Iso herätys tuli, kun Tommy huomasi, ettei pystynyt liikkumaan herätessään. Hän oli ollut vuosia töissä koiran kanssa, mutta yhden kovan vuoden jälkeen koira joutui eläinlääkärille nikamamuutoksen vuoksi, mikä oli ensimmäinen isku Tommyn psyykkiseen jaksamiseen.

”Olin jo huomannut, että tarvitsin päivällä unta, enkä enää kestänyt jatkuvaa reissaamista,” Tommy sanoo, ja muistuttaa pilke silmäkulmassaan, että uupumus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Hän oli kärsinyt vakavista univaikeuksista ja uupumusoireista pitkään, mutta viikonlopun kokemus oli jäätävää. ”Se ei varoittanut siitä hetkestä, ja oli pelottavaa,” hän muistelee. Pelko ja häpeä puristivat hänen mieltään koko viikonlopun.

Tommy järjesti itselleen sokissa lääkäriajan. Avun pyytäminen tuntui hyvin haavoittavalta, ja hän pelkäsi, ettei häntä otettaisi tosissaan. Tunteet ja pelot purkautuivat häntä painavina hetkinä, kun hän soitti lääkärille. ”Pelko oli valtava, ja luulin, etten ikinä pääse siitä,” hän kuvailee.

Lääkärissä hänelle määrättiin sairausloma. Alussa Tommy ei tiennyt, miten olla lepotilassa, hän oli tottunut olemaan aina liikkeellä. Sairausloma oli mahdoton tilanne aktiiviselle ihmiselle; ”Kahvin keittäminen oli kuin voitto,” hän muistelee.

Pikkuhiljaa hän oppi olemaan rauhassa ja palautumaan. Ajan kanssa Tommy alkoi harjoitella pieniä asioita ja palauttamaan itsensä takaisin arkeen. Hänestä tuli vähitellen mahdollista palata työelämään kevennetyllä työajalla.

Työhön palatessa suuret tunteet tulivat pintaan. ”Se ei ollut sankarillinen hetki, että olen taas vahva. Se oli enemmänkin hämmennys siitä, että matka on vasta alussa.”

Tommy on nyt tehnyt päätöksen jättää erikoisjoukot taakseen. Hänen kokemuksensa ovat saaneet hänet kiinnostumaan nuorten mielenterveydestä ja tukemaan muita, jotta he uskaltaisivat avata suunsa vaikeina hetkinä. Tommy haluaakin tulevaisuudessa jakaa ajatuksia mielenterveydestä sosiaalisessa mediassa ja mahdollisesti opiskella lisää.

”Jos voisimme muuttaa kulttuuria siten, että vahva ihminen on se, joka avaa suunsa apua tarvitessaan, olisimme varmasti paljon vahvempia,” hän päättää.