Surmaatko minut sukkelaan? Túrinin kysyy mustalta miekaltaan, valmistautuen kohtalon hetkeen.

Vain hetkeä aiemmin Túrinin sisko on hypännyt rotkoon, ja perheen ylle langetettu kirous on toteutunut tuhoisimmalla mahdollisella tavalla.

Túrinin tarina on J. R. R. Tolkienin yksi synkin ja voimakkaimmista teoksista, ja se on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Tolkien tunnetaan erityisesti omalaatuisista romaaneistaan, kuten Taru Sormusten herrasta ja Hobitti, joissa sankarit taistelevat pahaa vastaan, mutta Túrinin kertomuksessa painottuu kohtalon armottomuus.

Tämä kolkko tarina voi herättää erityisiä tunteita nykypäivänä, kun maailma on kriisien runtelema. Túrinin tarina johdattaa lukijansa miettimään, miten ihminen voi taistella kohtaloaan vastaan ja kuinka paljon todella voimme vaikuttaa omiin elämämme kulkuun. Aurinko nousee ja laskee, ja kuolema tulee jokaiselle omalla hetkellään – voimmeko tehdä elämästämme merkityksellistä?

Vastaus voi olla yllättävä: joskus emme voi.

Nykyihminen saattaa kuvitella olevansa oman elämänsä pomo, mutta Túrinin esimerkki kääntää tämän käsityksen päälaelleen. Suurinkin sankari on lopulta oman kohtalonsa vanki.

Túrin elää tapahtumien aikana, jotka sijoittuvat tuhansia vuosia ennen Taru Sormusten herrasta. Hän on ihminen, jota verrataan ylivoimaisiin haltioihin, mutta silti hänen perheensä on kirouksen alaisena. Keskimaa on hänen kohtalon näyttämönä.

Túrinin kamppailu kirousta vastaan on toivottomalta näyttävä, ja häntä seuravat epäonnistumiset tuovat mukanaan sarjan tuskallisia ja traagisia tapahtumia. Koska hänen valintansa vaikuttavat kokonaisten kansojen kohtaloihin, monet muut joutuvat kärsimään hänen päätöksistään. Uupumuksen hetkellä hän tappaa vahingossa oman ystävänsä, mikä korostaa tarinan traagisuutta.

Tolkienin teos on myös kunnianosoitus vanhoille myyteille. Túrinin kertomus ammentaa vaikutteita antiikin traagisista hahmoista, kuten Oidipuksesta, ja se resonoi Kalevalan Kullervon mytologiassa. Nuorena Tolkien ihastui Kalevalaan ja sen antisankareihin, ja Túrin muotoutui hänen kirjoituksissaan voimakkaaksi, mutta synkän kohtalon sankariksi.

Tolkien tutkii escritoissaan käsityksiä kohtalosta, sekä siitä, kuinka ihmisen vapaus ja ulkoiset tekijät vaikuttavat elämään. Hänen maailmansa on muovautunut monista eri kulttuureista ja mytologioista, ja hänet voidaan nähdä siltana ikiaikaisten tarinoiden ja modernin kirjallisuuden välillä.

Túrinin tarina tarjoaa ajatuksia siitä, miten voimme suhtautua kohtaloon: onko se väistämätöntä, vai voimmeko muokata sitä omaan käyttömme? Voisiko ihmisen oma asenne kohtaloaan kohtaan muuttaa hänen suhdettaan elämään ja toimintaan?

Vaikka Túrinin tarina päättyy traagisesti, se jättää lukijalle syviä kysymyksiä elämän merkityksestä, mahdollisuudesta ja ihmisen roolista. Tämän myötä Tolkienin tuotanto elää ja puhuttelee meitä yhä, muistuttaen, että suuri tarina on kirjoitettu jokaisen elämän käänteissä. Kohtalo voittaa, mutta yksilön kädenjälki jää historiaan.