Paavo Westerberg, suomalaisen teatterin arvostettu ohjaaja ja näyttelijä, on huolissaan yhteiskunnan kasvavasta jakautumisesta. Hänen mukaansa taide voisi olla ratkaisu, joka alleviivaa inhimillisyyttä ja yhteyttä ihmisten välillä, jos vain sitä osattaisiin arvostaa ja hyödyntää.

Westerberg kasvoi taiteellisessa perheessä, jossa rinnakkain elivät runous ja historiatieto. Hänen lapsuutensa oli täynnä kauniita tarinoita, ja jo nuorena hän innostui näyttelijäksi ryhtymisestä, jolle soi mahdollisuus astua tähtenä näyttämölle.

"Olen aina ollut idealistinen ja optimistinen, mutta nykymaailmassa on pakko olla varuillaan. Polarisaatio tuntuu vain kasvavan, vaikka taiteilijat puhuvat avoimuuden ja dialogin puolesta", Westerberg sanoo. Hän uskoo, että taide voisi toimia siltojen rakentajana erimielisten välillä, mahdollistamalla keskustelun ja yhteisymmärryksen.

Westerbergin uran aikana hän on työnsä kautta kehittänyt syvälle inhimillisiin kysymyksiin ulottuvan näkökulman. Hän muistuttaa, kuinka taiteen avulla voimme oppia ymmärtämään erilaisia näkökulmia, ja näin muodoin estää ihmisten ajautumista yhä kauemmas toisistaan.

Käynnissä oleva nostalgian aikakausi ei ole sattumaa; sen taustalla on tarve löytää jotain johon kiinnittää itsensä. "Taiteen pitäisi olla enemmän kuin vain viihdettä. Meidän pitäisi nähdä se investointina ihmiskunnan kehitykseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin", Westerberg toteaa.

Kun puhe kääntyy hänen viimeisimpään projektiinsa, Leevi Madetojan Pohjalaisia-oopperaan, Westerberg kertoo, kuinka ajankohtaiset teemat eivät ole rajoittuneet pelkästään tarinan vanhaan, vaikka sen ytimessä onkin toiseus ja taistelu vallasta. Oopperan esitys on synnyttänyt voimakasta keskustelua ajankohtaisista ihmisoikeusongelmista.

"Ooppera viihdyttää, mutta sen kautta voi käsitellä myös raskaita teemoja. Huumori on tärkeä elementti, joka luo tasapainoa traagisille tarinoille. Se auttaa katsojaa ottamaan vastaan tiukkoja totuuksia", hän jatkaa.

Westerberg kunnioittaa niitä rajoja, joita musiikki asettaa esitykselle ja on vaikuttunut siitä, miten laulu yhdistää ihmisiä - myös erimielisiä. "Paras hetki on, kun yhtäkkiä kaikki nauravat yhdessä", hän myöntää.

Westerberg arvelee, että taiteen kautta on mahdollista löytää tie takaisin ihmisten erilaisuuteen ja keskinäiseen ymmärrykseen, sillä tilanteita, joissa eri näkemyksillä olevat ihmiset voivat kohdata ja vaihtaa ajatuksia, tarvitaan enemmän kuin koskaan.

"Kysymys kuuluu, kenen etua polarisaatio palvelee? Taide voi ja sen pitäisi muistuttaa, että maailmassa on kauneutta ja syvempää inhimillisyyttä, jota me kaikki tarvitsemme. Toivon, että voimme jättää perinnöksi paremman maailman, jossa taide on keskiössä," paavo Westerberg päättää.