Tänään televisiossa nähdään vuonna 2021 valmistunut mestariteos, Candyman.

Urbaanilegenda kertoo, että jos sanot Candymanin nimen peilin edessä viisi kertaa, pelottava hahmo ilmestyy ja vie henkeäsi. Alunperin vuonna 1992 julkaistussa Candyman-elokuvassa hahmo oli entinen orja, joka kohtasi brutaalin kohtalon. Tämä leffa oli merkittävä askel kohti monimuotoisempaa esitystä kauhuelokuvissa, ja Tony Toddin esittämä Candyman on jäänyt ikoniseksi. Kuitenkin alkuperäinen versio esitti tarinan valkoisen pelastajan perspektiivistä. Nia DaCostan uusi versio puolestaan korjaa edeltäjänsä virheet ja luo jännittävän sekä syvällisen tarinan.

Elokuvassa seurataan Anthony McCoyta (Yahya Abdul-Mateen II), joka muuttaa tyttöystävänsä Briannan (Teyonah Parris) kanssa Chicagon Cabrini-Greenin alueelle. Anthony, taiteilija, etsii uusia inspiraation lähteitä, ja ne löytyvät paikallisesta Candymanin legendasta. Pesulan omistaja Burke (Colman Domingo) kertoo Anthonylle Candymanista, joka on kummitus, ja hänen tarinansa alkaa vaikuttaa yhä enemmän Anthonyyn.

Vaikka DaCostan Candyman ei ole täydellinen, se luo itseensä painostavan tunnelman, joka voi olla jopa tukahduttava. Elokuvan valotuksella ja kuvastolla, erityisesti peilien käytöllä, luodaan katsojassa pelottava epävarmuuden tunne – Candyman voi piileskellä missä vain.

Elokuva resonoi erityisesti viime kesän Black Lives Matter -protestien jälkeen, mutta sen luokittelu vain BLM-elokuvaksi olisi väärin. DaCostan, Jordan Peelen ja Win Rosenfeldin käsikirjoitus käsittelee syvällisesti kulttuurisia legendoja ja yleistä suhdetta alkuperäiseen elokuvaan. Tyylikkäästi elokuvassa tehdään selväksi, kuinka Rosen elokuvan ja sen päähenkilön, Helen Lyle (Virginia Madsen), esitykset olivat usein kömpelöitä.

Yahya Abdul-Mateen II esittää Anthonya hienosti, mutta elokuvan sydän on Teyonah Parrisin Briannassa. Hän ei koskaan jää vain huutavaksi uhreksi, vaan esittää roolinsa vahvasti. Colman Domingo tuo loistavasti esiin Cabrini-Greenin aikaisemman asukkaan tuskan, vaikka Vanessa Williamsin paluu on valitettavasti vähäisessä roolissa.

Candyman ei silti ole täysi napakymppi. DaCostan tarinankerronta tuntuu kiirehtivältä ja pinnalliselta. Vaikka elokuvassa on runsaasti verta, se ei missään nimessä mässäile väkivallalla vaan keskittyy sen seurauksiin, mikä on ohjaajalta hieno valinta, mutta ei välttämättä miellytä kaikkia.

Elokuvan kesto on vain 91 minuuttia, ja monet elokuvantekijät saisivat kritiikkiä liian pitkästä kestosta. Candyman kuitenkin kaipaa lisää aikaa syventää Anthonyn tuskaa ja teemojensa tutkimista. Vaikka elokuva liikkuu vauhdikkaasti kohti loppuaan, sen ratkaisun viimeiset hetket jäävät varmasti mieleen.

Älä missaa tätä kauhufilmiä tänään!