Kisa kriittisistä mineraaleista käy kuumimmillaan, ja Suomi on keskellä tätä globaalia taistelua. Kobaltti, platina, palladium, nikkeli ja fosfaattikivi ovat vain muutamia esimerkkejä niistä mineraaleista, joista nyt kilpaillaan. Fossiilisista raaka-aineista irtautuminen on nostanut mineraalien kysyntää uusiin korkeuksiin, mikä on avannut ovia myös puolustusteollisuuden kentällä.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin aiemmat keskustelut Grönlannin ostamisesta kuvastavat, kuinka isoja rahasummia ja strategisia etuja mineraalivaranna, jotka ovat elintärkeitä sähköautojen ja muiden teknologioiden tuotannossa. EU on erityisessä pulassa, sillä se on lähes täysin riippuvainen kriittisten mineraalien tuonnista. Esimerkiksi kobaltista, joka on olennainen osa akkuteollisuutta, suurin tuottaja on Kongo, missä Kiina on investoinut valtavia summia ja vahvistanut dominoivaa asemaansa.

Suomi on todellinen aarreaitta, sillä maaperästämme löytyy laaja valikoima näitä kriittisiä ja strategisia mineraaleja. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Suomi on EU:n ainoa kobalttituottaja sekä maailman toiseksi suurin kobaltin jalostaja Kiinan jälkeen. Tämä herättää kansainvälistä kiinnostusta kaivoshankkeita kohtaan, mutta Suomi ei saa jäädä pelkäksi raaka-ainevarastoksi.

Professori Sami Moisio tuo esiin tärkeitä kysymyksiä, kuten sen, kuinka Yhdysvallat aikoo hyödyntää kriittisten raaka-aineiden saatavuutta erilaisissa Naton diileissä. Mineraalit herättävät myös EU:n mielenkiinnon, joka yrittää turvata omat lähteensä.

Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus. Kaivoslainsäädäntöämme on kuitenkin kritisoitu siitä, että monet kaivospaikkakunnat jäävät ongelmien kanssa yksin ja hyödyt valuvat ulkomaille. Moisio korostaa, että meidän on huolehdittava siitä, että osa mineraalituotoista jää Suomeen, jotta voimme hyötyä taloudellisesti. Sinänsä kaivoskilpailu on Suomeen liittyen valtava mahdollisuus, mutta kysymys kuuluu, onko nykyinen kaivoslainsäädäntö riittävä, ja minkälaista roolia EU tulee näkemään päätöksenteossa?

Onko Suomi valmis ottamaan paikkansa maailman kriittisten mineraalien markkinoilla, vai jäämmekö ikuisesti pelkäksi raaka-ainevarastoksi? Työn ja keskustelujen aika on nyt!