Kansakunta

Suomessa ohitetut yhteisön jäsenet: Myrkyllinen ostrakismi ilman nimeä

2024-09-24

Kätilöinä työskennellyt Sirpa Manninen on syventynyt työelämän sosiaalisiin ilmiöihin, erityisesti työyhteisöjen tunnelmaan ja ilmapiiriin.

Hän valmistui sosiaalihallintotieteen maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta ja teki tutkimustaan aikuisten yksinäisyydestä – aiheen, joka johti hänet uuden käsitteen, ostrakismin, pariin. Tämä käsite viittaa tilanteeseen, jossa yksilö tai ryhmä jää sosiaalisesti ulkopuolelle ilman selkeästi ilmaistuja syitä tai tarkoitusta.

Manninen kertoo, että ostrakismi ei ole aina tahallista; se voi tapahtua myös tahattomasti. Hänen tutkimuksensa suuntautui erityisesti terveydenhuoltoalan työpaikkaostrakismin tutkimiseen, mikä on omiaan herättämään keskustelua työelämän käytännöistä ja ilmapiiristä.

Manninen analysoi 569 vastaajan kyselytutkimuksia kahdesta suomalaisesta yliopistosairaalasta. Kyselyssä paljastui, että peräti 73 prosenttia vastaajista oli kokenut ostrakismia työyhteisössään. Yleisimmät ilmenemismuodot olivat tervehdyksiin vastaamatta jättäminen ja sosiaalisten tilanteiden välttäminen.

Erityisesti huomiota herätti se, kuinka osa vastaajista puolusteli ostrakismia, melkein kuin se olisi ollut heidän oikeutensa. Tämä herättää kysymyksiä työpaikan kulttuurista sekä siitä, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan työntekijöinä.

Mannisen mielestä on äärimmäisen tärkeää, että jokainen työpaikalla ottaa vastuun omasta käytöksestään. Hyvät käytöstavat ja avoin vuorovaikutus ovat avaintekijöitä terveelle työilmapiirille. Hän painottaa, ettei kukaan saa jäädä ulkopuolelle tai olla unohtunut keskusteluista.

Ostrakismi voi vaikuttaa merkittävästi ihmisten työmotivaatioon ja hyvinvointiin. Manninen toivoo, että tutkimus herättää ajatuksia niin työntekijöiden kuin johtajien keskuudessa. Jos johtaja havaitsee ostrakismia, hänen on puututtava asiaan aktiivisesti. Erityisesti terveydenhuollossa, jossa yhteistyö on elintärkeää potilasturvallisuuden kannalta, avoimuus ja hyvä vuorovaikutus ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Manninen on saanut paljon myönteistä palautetta tutkimustaan. Hän uskoo, että tietoisuus ostrakismin olemassaolosta voi auttaa parantamaan työpaikkojen ilmapiiriä ja että monilla vielä on opittavaa tämän haasteen käsittelemisessä.

Seuraavaksi hän puhuu aiheesta Sairaanhoitajapäivillä, keräten ääniä niiden, jotka ovat jääneet huomiotta työelämässä. Manninen toivoo, että keskustelu aiheesta lisääntyy ja johtaa positiivisiin muutoksiin työyhteisöissä.