Yhdestoista joulukuuta 1996 syntynyt huippuhiihtäjä Johanna Matintalo, joka tunnetaan erityisesti menestyksestään kansainvälisillä hiihtokilpailuissa, kuvailee itseään todelliseksi jouluihmiseksi, mutta joulun pyhät herättävät hänessä ristiriitaisia tunteita.

Matintalo kertoo, että hän ei pääse viettämään joulua haluamallaan tavalla, sillä ammattihiihtäjän kalenteri on täynnä tärkeitä kilpailuja. Erityisesti jouluna alkaa Tour de Ski -kilpasarja, joka tuo omat haasteensa joulunviettoon.

– Monet tv:stä kilpailuja seuraavat eivät välttämättä tiedä, mitä urheilijat joutuvat uhraamaan Tourin hyväksi. Se on iso menetys meille, Matintalo sanoo.

Häntä huolestuttaa erityisesti se, että joulu vietetään askeettisissa ja jopa tympeissä olosuhteissa.

– En halua kritisoida muita hiihtäjiä, jotka viettävät perinteistä perhejoulua. Meillä on päätetty, että jouluna keskitymme täysin urheiluun, hän kertoi.

Matintalo varttui Varsinais-Suomessa Pöytyällä, noin 40 kilometrin päässä Turusta. Joulumuistot lapsuudesta ovat lämpimiä ja rakkaita, erityisesti perinteiset joulukuviot äidinpuolen isovanhempien luona.

– Muistan, kuinka nautin monista jouluperinteistä, kuten jouluvalojen koristelemisesta. Joulurauhan julistus Turun Brinkkalan talon parvekkeelta oli iso tapahtuma perheelleni, ja sitä oli tärkeää seurata, vaikka treenit olivat usein kesken, Matintalo muistelee.

Lapset rakastavat joulua, ja Matintalo ei ollut poikkeus. Hän oli pieni Barbie-fani ja muistaa erityisen joulun, jolloin toivoi Barbielle hevosrattaita.

– Olin niin onnellinen, kun sain ne, hän hymyilee.

Kuitenkin Matintalon joulut ammattilaishiihtäjänä ovat vielä erilaisia.

– Eivät ne ole optimaalisia. Haluaisin viettää joulua ilman rajoituksia. Raskaat harjoitukset ja kilpailu valmistautuminen rankaisivat monia joulunvieton iloja, hän toteaa.

Karu joulunvietto on helpompaa, kun hiihtäjäpuoliso Lauri Vuorinen jakaa samanlaista kokemusta.

Viime jouluna he valmistautuivat yhdessä Tourille ja viettivät joulua Alpeilla. Koronanaikaan he joutuivat tyytymään ruokabokseihin, ja joulupäivänä oli täysin erilaiset ruoat kuin koti-Suomessa.

– Saimme spagettia ja jauhelihakastiketta, joka oli kaukana joulutunnelmasta. Mutta toisaalta, se oli ainakin helpompaa kuin perinteiset jouluruoat. En ole ikinä tykännyt laatikoista, Matintalo naurahtaa.

Hiihtäjä toivoo, että lapsuuden joulut jonain päivänä voisivat toistua omille lapsille, joiden toivoo voivan nauttia joulun rauhasta ja kauneudesta, ilman kilpailujen tuomaa painetta.

– Haluan uskoa, että hiihtourani jälkeen osaan arvostaa tavallista joulunviettoa. Siihen on paljon aikaa vielä jäljellä, mutta haaveet ovat voimakkaita, hän päättää.