Vuosi 2024 on suomalaiselle elokuvakentälle ollut selkeästi nostalgian ja tutun parissa surffaamista. Kotimaisten elokuvien lista näyttää pitkälti siltä, että yleisö on kääntynyt entisten suosikkien pariin. Katsotuimmat elokuvat ovat olleet pääasiassa jatko-osia sekä televisiosarjojen elokuvaversioita, mikä herättää kysymyksiä luovuuden tilasta kotimaisessa elokuvatuotannossa.

Myrskyluodon Maija, Tiina Lymin ohjaama elokuva, on valloittanut suomalaiset elokuvateatterit, saaden huikeat 470 000 katsojaa ja ollen näin menestynein kotimainen elokuva sen jälkeen, kun Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas julkaistiin. Yhteensä kotimaiset elokuvat saivat kalenterivuoden aikana yli kaksi miljoonaa katsojaa – luku, johon on viimeksi ylletty vuonna 2017.

Kakkossijalta löytyy Luottomies-elokuva: All In, joka keräsi 324 000 katsojaa, sekä Kyllä isä osaa -elokuva, joka sai 223 000 katsojaa. Nämä lukemat viittaavat siihen, että perheystävälliset jatko-osat ovat olleet yleisön mieleen, mutta tilanne herättää huolta siitä, kuinka paljon alkuperäisiä ja innovatiivisia tarinoita suomalaisessa elokuvassa enää on.

Kolmantena suosituimpana elokuvana nähdään Heinähattu, Vilttitossu ja kana -elokuvan neljäs osa, joka keräsi 182 000 katsojaa. Tämän jälkeen listalla seuraavat edelleen esityksissä olevat elokuvat, kuten Mielensäpahoittaja – rakkaustarina ja Niko-poron seikkailut, Niko ja Myrskyporojen arvoitus.

Kuitenkin kansainvälisellä elokuvakentällä vuosi 2024 oli suomalaisille elokuville vaikea. Yhdenkään pitkän suomalaiselokuvan ei onnistuttu pääsemään Euroopan suurimpiin festivaaleihin, kuten Cannesiin, Venetsiaan tai Berliiniin. Toronton elokuvajuhlilla ei ollut suomalaiselokuvia lainkaan, ja ainoana maakunnallisena menestyksenä mainittakoon Mikko Mäkelän draama Sebastian Sundance-festivaalin kilpailusarjassa.

Huippukauden jälkeen suuria kansainvälisiä menestyksiä on nähty vähemmän, mutta kotimaisia elokuvantekijöitä on palkittu. Oona Airola voitti tammikuussa parhaan näyttelijän palkinnon Göteborgin elokuvajuhlilla elokuvastaan Ohjus, ja marraskuussa Teemu Nikin ohjaama 100 litraa sahtia toi Tallinnan elokuvajuhlilta jaetun parhaan naisnäyttelijän palkinnon Elina Knihtilälle ja Pirjo Longalle.

Mielenkiintoista on myös, että vuoden kansainvälisesti myydyin suomalaiselokuva oli Niko ja myrskyporo. Elokuvan menestyminen joulusesongin aikana kansainvälisillä markkinoilla, kuten Saksassa, on antanut toivoa suomalaiselle elokuvatuotannolle.

Suomalaisen elokuvan tulevaisuus kääntää katseensa menneeseen, sillä jälleen kerran nostalgia, historia ja jatko-osat näyttävät olevan pääroolissa tulevissa ensi-illoissa. Tammikuussa saamme nähdä Klaus Härön ohjaaman Ei koskaan yksin, joka vie katsojat 1940-luvulle. Myös uusia jatko-osia, kuten Hääjyt 2 ja Risto Räppääjä -sarjan kymmenes osa on luvassa.

Lisäksi joulun pyhinä teattereihin saapuu Levoton Tuhkimo, Mari Rantasilan ohjaama draamaelokuva Dingo-yhtyeestä, joka myös luo siltaa 1980-luvun nostalgian ja nuoren yleisön välille. Vaikka kotimaisen elokuvan menestys on tällä hetkellä haasteellista, uudet ja entiset tarinat voivat herättää toiveita jatkossakin.