Sara Sieppi julkaisi keskiviikkona 13.11. kirjansa "Oliks sulla vielä jotain?" (Otava, 2024), jossa hän käsittelee avoimesti elämänsä haasteita ja parisuhteitaan. Erityisesti esille nousee hänen entinen kumppaninsa Roope Salminen, joka on tunnettu suomalainen julkisuuden henkilö.

Suhteensa aikana vuosina 2015-2018 Sara kuvaa herkästi ja yksityiskohtaisesti todellisuutta, johon liittyi myös vaikeita hetkiä. Hän tuo kirjassaan esiin monia traumatisoivia kokemuksia, ja kertoo kuinka ne ovat vaikuttaneet hänen nykyiseen suhteeseensa Pyry Soiriseen.

Myös Roope Salminen on hieman kommentoinut Saraa sanomalla, ettei halua avata suhdettaan julkisesti enempää. Tämä ei kuitenkaan estänyt Saraa kertomasta omista tunteistaan ja kokemuksistaan kirjassaan.

Erityisesti on huomionarvoista, että Sara myöntää itsekin olleensa väkivaltainen suhteen aikana: "Riitojen keskellä tein ja sanoin paljon sellaista, mitä kadun edelleen. Läpäsin Siihen järkeä ja huusin niin, että seuraavana päivänä kurkkuun sattui," hän paljastaa.

Erityisen merkittävä hetki tapahtui, kun Roope lukitsi itsensä vessaan. Sara kuvaa tunteitaan: "Mä hakkasin ovea ensin herättääkseni, sitten huolissani, ja lopulta puhtaasta raivosta. Hakkasin sitä ovea paljaalla nyrkilläni niin, että siihen tuli reikä. Olin kasannut sisääni niin paljon vihaa, huolta ja epätoivoa, etten enään tiennyt, minne laittaisin sen kaiken."

Sara kertoo myös eräästä järkyttävästä ryyppyputkesta, jonka jälkeen hän tutki Roopen puhelinta, ja löysi sieltä koko naisten verkoston. Puhelimen tutkiminen ilman lupaa on laillisesti kyseenalaista, ja siitä on paljon keskustelua mediassa.

Kuitenkin tärkeintä on, että Sara nostaa esiin lähisuhdeväkivallan vakavuuden. Kirjassaan hän rohkaisee keskustelemaan asiasta läheisten kanssa ja hakemaan apua, jos itse kokee väkivaltaa tai uhkaa.

"Jos koet parisuhteessasi väkivaltaa, se ei katoa vaikenemalla. Apua on saatavilla, ja on tärkeää puhua asioista," hän sanoo. Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa tukea ja turvapaikkaa niille, jotka näkevät itsensä väkivallan uhreiksi. On tärkeää, että ihmiset tajuavat, etteivät he ole yksin – tukea on saatavana, ja on aina mahdollista löytää uusia alkuja.