Neljäsluokkalainen Sami Kieksi oli juuri päättänyt koulupäivänsä, kun hän huomasi parkkipaikalla Mercedes-Benzin. Tavallisesti hänen äitinsä oli vastassa, mutta tällä kertaa isä oli saapunut.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että äidille on tapahtunut jotain pahaa, hän muistelee syksyä 2002.

Nykyisin 34-vuotias Kieksi, kahden lapsen isä ja palkittu dokumentaristi, vie uudessa kuusiosaisessa dokumenttisarjassaan katsojat nuorten maailmaan, jotka kamppailevat vaikeiden tilanteiden kanssa. Samaan aikaan asiantuntijoina toimivat nuoret itse, mikä tuo sarjaan autenttisen äänen.

Kieksi, joka on elänyt rikkinäisessä lapsuudessa, tuntee asian erityisen hyvin. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli ensimmäisellä luokalla, ja äidin mielenterveysongelmat johtivat vaikeuksiin. Pian äidin uusi avopuoliso toi mukanaan uusia haasteita, mukaan lukien väkivaltaa ja epävarmuutta perheessä.

Koulusta poissaolojen kertyessä nuoren elämä muuttui yhä vaikeammaksi. Hänen isänsä muutto Kemijärvelle merkitsi Kieksille muutosta, jota ei voinut kokea helpoksi. Hän tunsi vastuuta äidistään, ja kaikki ystävät olivat jääneet Tornioon.

Muuton jälkeen Kieksin isä sairastui vakavasti, mikä johti lisäpainolasteeseen. Tämä kokemus ymmärsi nuorten vaikeuteen löytää paikkaansa, ja Kieksi huomasi, että monet nuoret, joita hän haastatteli, kokivat samanlaisia hylkäämisen tunteita – isä oli usein hylännyt perheen tai ollut muuten poissa kuvasta.

Rikollisuus ei synny tyhjössä, ja nuorisorikollisuus on viime vuosina lisäntynyt, erityisesti alle 15-vuotiaiden joukossa. Kieksi löysi rikollisten nuorten keskuudesta yhteisen nimittäjän: hylätyt isät. Noiden nuorten tarinat kertoivat, että kotoa ei ollut saanut roolimalleja, jotka olisivat voineet estää rikollisuuden polulle ajautumista. Jotkut nuoret toistavat huonoja käytösmalleja siitä huolimatta, että heillä olisi muitakin vaihtoehtoja.

Kieksi jakoi myös oman kokemuksensa: nuoruudessaan hän alkoi varastaa etsiessään hyväksyntää. Hän aloitti pienillä asioilla mutta työntyi nopeasti suurempiin rikoksiin saadakseen kiitosta ja hyväksyntää vanhemmilta nuorilta. Kieksi haaveili jopa poliisin urasta, mutta sai kuulla, ettei hänestä tulisi mitään – siinä hetkessä hän päätti, ettei antaisi yhden ihmisen lannistaa itseään.

Dokumenttisarjassaan Kieksi nostaa esiin kyvyttömyytensä varustautua vanhemmuuteen nuoruuden kokemustensa vuoksi. Hän uskoo, että kaikkien tulevien vanhempien tulisi suorittaa 'vanhemmuuden ajokoe', jossa arvioitaisiin heidän kykyään tarjota lapselle turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö. Tällä tavoin Kieksi toivoo voivansa muuttaa sekä nuorten että aikuisten käsityksiä roolimalleista ja vanhemmuudesta.