Saksassa vallitsee kriisitunnelma, kun hallituskoalitio romahti talouserimielisyyksien vuoksi. Maan liittokansleri Olaf Scholz ilmoitti keskiviikkona, että hän erottaa talousministeri Christian Lindnerin, mikä sysäsi kolmen puolueen hallituksen hajoamiseen. Tämä käänne voi koitua Saksalle kohtalokkaaksi, sillä Euroopan voimakkaimman talouden kyky toimia on horjuvaisuudessa.

Scholzin sosiaalidemokraattinen puolue SPD ja vihreät puolueet suosivat elvyttävää talouspolitiikkaa, kun taas Lindnerin liberaalipuolue FDP vastusti tätä, mikä johti syviin ideologisiin ristiriitoihin. Näin ollen hallituksen kaatuminen ei tullut yllätyksenä, erityisesti kun Saksan taloudellinen tilanne on heikentynyt. Saksan talous ei ole kasvanut kahteen vuoteen, ja teollisuuden lippulaiva Volkswagen harkitsee ensimmäistä kertaa tehtaidensa sulkemista kotimaassaan.

Energiahinnat ovat nousseet rajusti Venäjän hyökkäyssodan vuoksi, mikä on vaikuttanut voimakkaasti Saksan talouteen. Ilman edullista venäläistä energiaa Saksan talousihme on menettänyt ensigeeninsä ja muuttunut Euroopan kasvun jarruksi.

Hallituksen epäsuosio on ollut yhtä kiireellistä. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on vaihdellut noin 30 prosentin nurkilla, ja FDP:n kannatus on monissa kyselyissä jäänyt alle viiden prosentin äänikynnyksen, mikä vaarantaa niiden paikat liittoparlementissa.

Kun konserttiivisen kristillisdemokraattien aikakausi päättyi, monilla oli suuria odotuksia uudistavaa hallitusta kohtaan. Valitettavasti niiden reformit ovat jääneet vajaiksi, ja Scholzin epäselvä viestintä ja jatkuvat riidat ovat vain pahentaneet tilannetta.

Esimerkiksi Ukrainan tukemisessa Saksa on pysynyt myönteisenä, mutta Scholzin viivyttely aseavun antamisessa on heikentänyt maan uskottavuutta kansainvälisesti. Euroopan tarve tukevalle johtajalle on jäänyt täyttämättä, ja heikko image Saksasta on vielä elävä ja voimakas.

Scholzin hallinto alusti Saksan ulkopoliittisesti uuteen aikakauteen vasta Venäjän laajamittaisen sotatoiminnan alettua. Hän lupasi 100 miljardia euroa maan puolustusvoimien vahvistamiseen, mutta nämä suunnitelmat ovat edenneet hitaasti, eikä uskottavaa puolustusta ole vieläkään saatu aikaan.

Saksan tulevaisuus näyttää tummalta, ja ennenaikaiset vaalit näyttävät olevan vain ajan kysymys. Saksa, joka aikoinaan oli Euroopan talousveturi, on nyt vaarassa transformoitua todelliseksi kriisimaaksi. Mikä on Saksan seuraava siirto? Onko se kykenemätöntä löytämään uskottavaa johtajuutta kansainvälisesti, vai onko meillä todellinen mahdollisuus nähdä muutos?