Kansakunta

Rajut tic-oireet romuttivat oululaistytön elämän – isä: ”Lapsi muuttui yhdessä yössä”

2024-11-10

Kirjailija: Kaisa

Terveys

Rajut tic-oireet ovat muuttaneet oululaisen 13-vuotiaan tytön elämää radikaalisti. Aikaisemmin aktiivinen ja urheilullinen nuori on nyt lukittuna kehonsa kanssa, kärsien tahdosta riippumattomista nykimis- ja ääntelyoireista. ”Lapsi muuttui yhdessa yössä,” Isä kuvailee pelon ja hämmennyksen tunnelmia.

Ongelmat alkoivat noin vuosi sitten, kun tyttö sairastui kevyeen koronavirukseen, mutta ei tiedetä, onko näillä kahdella asialla yhteyttä. Tytön oireet ovat aiheuttaneet paljon murhetta hänen perheelleen, ja huolen aihetta onkin, sillä hän ei ole vielä saanut tarkkaa diagnoosia. Oireet, kuten niskaa ja selkää ylöspäin taittava kivulias nykiminen, ovat saaneet tytön istumaan pyörätuolissa, sillä hän ei kykene kävelemään. Jo muutamat askeleet riittävät aiheuttamaan suurta kipua.

Tytön ja hänen perheensä päättivät pitää nimensä salassa asian herkkyyden vuoksi. Vanhempien mukaan tyttö on menettänyt itsenäisyytensä ja vapautensa tic-oireiden vuoksi. Hän ei voi vapaasti liikkua tai viettää aikaa ystäviensä kanssa, mikä on tuonut mukanaan sosiaalista eristyneisyyttä.

Vaikka koronaviruksen ei ole todistettu olevan suoraan syynä oireisiin, lastenpsykiatri Päivi Lindholm kertoo, että toiminnalliset tic-oireet ovat lisääntyneet teini-ikäisten keskuudessa korona-aikana. Oireet olivat yleisempiä nuorilla tytöillä kuin pojilla, ja niitä on esiintynyt jopa nelinkertaisena verrattuna kauteen ennen pandemiaa. Lindholm viittaa laajaan tutkimukseen, joka käsitteli lähes neljää miljoonaa potilasta.

Tämä tilanne on vaikuttanut myös perheen dynamiikkaan, sisarukset ovat huolissaan sisarestaan, ja vanhemmat ovat vuorotellen jakamassa hoivavastuuta. Arki on muuttunut toiseksi, kun perhettä painaa tämä uusi normaali. Tytön isä sanoo: ”Tähän ei totu, tähän turtuu.”

Huoli tytön kunnosta on suuri, ja perheelleen on ollut tärkeää saada apua. Kriisiapu ja terapia ovat auttaneet heitä käsittelemään tilannetta, mutta shokkitila on yhä läsnä. Tytär toivoo, että hän voisi palata urheilemiseen, joka oli hänelle aina suuri intohimo.

”Olisihan se mahtavaa, jos jossain vaiheessa pääsisin takaisin urheilemaan,” tyttö haaveilee, ja perhe odottaa innolla päiviä, jolloin heidän arkea leimaa jälleen ilo ja aktiivisuus.