Anne Nevalainen-Järvelä, 59, kohtasi elämänsä kovimmat haasteet, kun hänelle todettiin tulehduksellinen reumatauti. Kun lääkärin diagnoosi tuli, maailma tuntui kaatuvan päälle. Vaatimukset työn ja perheen pyörittämisestä, sekä äidin sairauden hoitamisesta, olivat valtavia, mutta pian Anne löysi uuden mahdollisuuden uudistaa elämäänsä.

Reumakivut alkoivat vaivata Annaa yli kymmenen vuotta sitten. Käsivarsien ja lihasten kivuista kärsivä Anne oli aluksi huolissaan, sillä hän ei pystynyt jopa nousemaan sängystä aamuisin. Elämä tuntui raskaammalta kuin koskaan. Huolimatta siitä, että hän yritti hoitaa useita asioita kerralla, myös oman terveyden oli oltava prioriteetti. Ajanvaraus työterveyslääkärille avasi oven lisätutkimuksille, ja hänet lähetettiin reumapolille.

Diagnoosi oli polymyalgia, mutta hoito ei ollut helppoa. Useat lääkkeet eivät tuoneet helpotusta, ja viimein lääkärin ehdotus biologisesta lääkkeestä ei tuottanut lohtua vaan lisähaasteita, kuten pahoinvointia. Huomaan, että Anne ei ollut yksin kaikessa tässä vaikeudessa.

Kun Annella alkoi olla jo mielenterveydellisiä haasteita sairauslomansa aikana, hän löysi lopulta vesiliikunnan. Uimahalli kunnostautui Annelle pelastavana tekijänä. ”Veden voima on ihmeellinen. Se helpotti kipuja ja antoi uutta energiaa,” Anne toteaa. Uutta puhtia elämässä sai perheen ja ystävien tuki, mikä puolestaan auttoi häntä löytämään ilon elämäänsä uudelleen.

Sairausloman päätyttyä Anne palasi töihin osa-aikaisena, mikä on harvinaista sairauslomalla oleville. Työtyytyväisyys parani, vaikka kivut eivät täysin hävinneet. Anne on tänä päivänä kiitollinen uusista mahdollisuuksista, mutta hän myös ymmärtää omien rajojensa arvon.

Opetukset, joita Anne on saanut.synnyttävät oivalluksia, että mikä tahansa raskas ajanjakso voi johtaa kasvuun ja ymmärrykseen itsensä suhteen. Vaikka reumakivut vaativat jatkuvaa tarkkailua, Anne nauttii elämästään, käy edelleen kolme kertaa viikossa vesijumpassa ja haluaa jakaa inspiraatiota muiden kanssa, jotka saattavat kärsiä samankaltaisista haasteista.

Huomaa, että kuitenkin suuri osa sairastuneista ei parane, ja he saattavat joutua käyttämään kortisonia koko elämänsä ajan. Anne on eloonjääjä, ja hän jatkaa taistelua, ei pelkästään itsensä vuoksi, vaan myös kaikkien muiden, jotka havittelevat valoa tunnelin päässä.