Hugo Salmela (1884-1918) oli yksi Suomen sisällissodan tunnetuimmista hahmoista, punakaartin pohjoisen rintaman ylipäällikkö. Historiallisessa kontekstissa hänen valintansa sosialismin puolelle on noussut keskiöön, erityisesti kun tarkastellaan niitä seurauksia, jotka johtivat hänen väkivaltaiseen kuolemaansa käsikranaatin räjähdyksessä Tampereen teknillisellä opistolla 28. maaliskuuta 1918.

Salmelan kuolema ei kuitenkaan vaikuttanut suoraan sodan lopputulokseen, vaikka samaan aikaan valkoiset joukot olivat jo lähellä Tampereen valtaamista. Salmelan ja hänen perheensä tausta tuo mielenkiintoisen näkökulman hänen elämäänsä: molemmat hänen vanhempansa olivat kotoisin talollisperheistä, mutta olivat menettäneet kotitilansa perheensä sukulaisille. Tämä pakotti Matin, Hugon isän, etsimään elantoaan muualta, ja niin myöskin Hugo syntyi työläisperheeseen.

Hugo aloitti poliittisen aktiivisuutensa työläisten puolesta vuonna 1909 Viipurissa, ja hänen uransa nosti hänet nopeasti liikkeen johtohahmoksi. Vuonna 1917 Salmela nousi Kymin punakaartin johtoon. Tuolloin, marraskuussa, Venäjän kommunistinen johtaja Vladimir Lenin kehotti Suomen sosialisteja ottamaan vallan. Tämä johti useisiin levottomuuksiin, jotka huipentuivat sisällissotaan.

Sisällissodassa Salmela sai mainetta komentaessaan punaisia Loviisan valtauksessa, vaikka ei ollut saanut mitään sotilaallista koulutusta. Hän yritti parhaansa johtaa joukkojaan, mutta joutui kohtaamaan hyvin organisoidut valkoiset joukot, mikä teki hänen tehtävästään erityisen haastavaa.

Salmela kirjoitti dramaattisesti veljelleen Akselille. Hän kyseenalaisti Akselin valinnan taistella punaisten vihollisia vastaan ja loppukirje päättyi voimakkaisiin sanoihin: 'Tiedän, että en ole pitkään tässä yhteiskunnassa. Te kaikki halveksitte minun mielipiteitäni.' Tämä osoittaa hänen tuntemansa yksinäisyyden ja huonovointisuuden keskellä sotaa.

Sisällissota alkoi 27. tammikuuta 1918, ja vaikka Salmela yritti tehdä parhaansa punakaartin johtajana, hänen viimeisinä päivinään epätietoisuus ja sekasorto kasvoivat. Kalevankankaan taistelu 28. maaliskuuta muistetaan verisenä Kiirastorstaina, jolloin Salmela menetti henkensä räjähdyksessä, joka on edelleen kiistelty ja salaperäinen tapahtuma.

Hugo Salmelan elämä ja kuolema antavat kiehtovan näkökulman aikakauden sosiaalisiin ja poliittisiin jännitteisiin Suomessa. Hänen tarinansa on muistutus siitä, kuinka henkilökohtaiset valinnat ja ideologiset konfliktit voivat johtaa traagisiin seurauksiin. Tämä on vasta yksi esimerkki siitä, kuinka Suomessa on käsitelty sisällissodan jälkeisiä traumoja ja muistoja, joita nykyään yhä käsitellään.