Presidentti Trump on ilmoittanut, että sahatavara ja puutuotteet ovat Yhdysvalloille kansallisen turvallisuuden kannalta elintärkeitä. Hänen suunnitelmansa selvittää ulkomaisten toimitusketjujen merkitys Yhdysvaltojen puuntarpeen täyttämisessä ja kotimaisen tuotannon mahdollisuudet pysyvät keskiössä. Yhdysvaltojen asuntorakentaminen nojaa voimakkaasti puuhun, mikä tekee aiheesta erityisen ajankohtaisen.

Trumpin halu lisätä hakkuita valtion omistamissa metsissä on merkki pyrkimyksestä taloudelliseen omavaraisuuteen. Tämä kehitys voi näyttää houkuttelevalta lyhyellä aikavälillä, mutta siihen liittyy vakavia ympäristöriskejä, kuten metsäekosysteemien katoaminen ja hiilinielujen heikkeneminen. Ympäristöarvot on pitkälti sivuutettu, ja jopa termi "kestävyys" on kiellettyjen sanojen listalla.

Kanada, joka kattaa kolmanneksen Yhdysvaltojen sahatavaran kulutuksesta, voi joutua maksamaan seurauksista, sillä Trumpin hallinto aikoo vähentää Kanadan markkinaosuutta 25 prosentin tulleilla. Vaikka vain osa tuonnista voitaisiin korvata, se vaatii aikaa ja voi aiheuttaa ympäristön uhrauksia. Amerikkalaiset kuluttajat maksavat lopulta tämän politiikan hinnan.

Lisäksi Kanadan metsätilanne on heikentynyt erityisesti Brittiläisen Kolumbian metsätuhojen vuoksi, mikä on saanut monet kanadalaiset sahayritykset investoimaan etelän osavaltioihin. Eurooppalaiset toimijat ovat myös lisääntyvästi kiinnostuneita Yhdysvaltojen tarjous- ja hintakilpailusta.

Yhdysvaltojen käytäntö, joka tiukentaa protektionistista kauppapolitiikkaa, erottuu voimakkaasti Euroopan kestävyysperusteista, joissa ympäristö- ja ilmastokysymykset saavat merkittävän painoarvon. Esimerkiksi ilmastopaneelin puheenjohtaja on huomauttanut, että suomalaisten puutuotteiden ekologinen kestävyys on usein kyseenalainen, mikä voi vaikuttaa kielteisesti niiden kysyntään kansainvälisesti.

Metsäsertifikaatit, jotka syntyivät vastuullisen metsänhoidon vaatimuksesta, eivät valitettavasti ole tavoittaneet Yhdysvaltojen metsäteollisuutta samalla tavalla. Vastoin suomalaisia arvoja, Yhdysvallat tuntuu keskittyvän enemmän lyhytaikaiseen taloudelliseen hyötyyn kuin pitkäaikaiseen kestävään kehitykseen.

Metsäpolitiikan erot ovat kovat, sillä Suomessa sahateollisuus pyrkii turvaamaan kuitupuun saatavuutta ja edistämään hiilineutraaleja rakennustapoja. Suomessa materiaaliarvo on erilaista, ja loppuäänestyksessä ilmastovaikutuksia ja kestäviä käytäntöjä arvostetaan enemmän. Mielenkiintoista on nähdä, miten kilpailu Yhdysvaltojen vientitavaroiden kanssa kehittyy, kun ne alkavat kilpailla paikallisista markkinoista.