Ukrainan sodan tilanne on kiihtynyt merkittävästi pohjoiskorealaisten joukkojen saapumisen myötä Venäjälle. Kenraalimajuri Pekka Toveri, joka on eronnut vakituisesta palveluksesta, merkitsee tätä tapahtumaa eskalaationa, sillä Aasian valtio lähettää tuhansittain sotilaita Eurooppaan.

Pohjois-Korea on jo lähettänyt sotilasjoukkoja Kurskiin avustamaan Venäjän sotatoimissa Ukrainaa vastaan. Vaikka Toverin mukaan pohjoiskorealaisten sotilaiden määrä on vielä sodankäynnin kannalta vähäinen, huolestuttavan ilmiönä on se, että merkkivalta on alkanut osallistua kansainvälisiin konflikteihin. Toveri varoittaa, että mikäli suurempia joukkoja siirretään tulevaisuudessa, sillä voisi olla vakavia seurauksia.

Nato on vahvistanut pohjoiskorealaisten saapuneen Kurskiin ja edelleen keskustelee Ukrainan tukemisesta. Toverin epäilykset Naton toimista ovat kuitenkin suuria; hän uskoo, ettei liitto puutu Ukrainassa käytäviin taisteluihin ennen kuin konflikti ulottuu liiton alueelle. "Naton maille on korkeampi kynnys puuttua, ja sitähän joudutaan vastaamaan, kun hyökkäykset osuvat omaan piiriin", hän toteaa.

Nato ei ole myöskään lähettänyt joukkoja Venäjän rajalle, jottei se provosoisi tilannetta entisestään. Toveri korostaa, että erilaisten epäsymmetristen vastatoimien, kuten taloudellisten sanktioiden pitäminen keskiössä, on todennäköisempää.

Pohjois-Korea on tunnettu siitä, että sen armeijassa on noin 1,2 miljoonaa sotilasta, mutta maa on taloudellisesti köyhä, mikä näkyy sen vanhentuneessa sotatekniikassa. Sotilaskoulutus, vaikka tiukkaa, ei välttämättä vastaa nykyajan sodankäynnin vaatimuksia. Ukrainan taistelukenttä voi esiintyä vaikeana ympäristönä pohjoiskorealaisille.

Toveri toteaa, että Venäjälle lähetettyjen joukkojen väitetään olevan erikoisjoukkoja, mutta hän muistuttaa, että niiden suorituskyky ei ole länsimaisten erikoisjoukkojen tasolla. Pohjois-Korean sotilaat ovat tottuneet koviin oloihin ja suuriin kärsimyksiin, mutta monet heistä ovat aliravittuja ja kärsivät terveysongelmista.

Valtion propagandan muovaamat sotilaat ovat saaneet koko elämänsä ajan syödä väitteitä lännen pahuudesta, ja heillä on syvä sitoutuminen taisteluun valtiotaan vastaan. Kuitenkin pohjoiskorealaisten ja venäläisten sotilaiden keskinäinen suhde saattaa olla onneton; enemmistö pohjoiskorealaisista ei puhu venäjää, ja heidän joukkojaan saatetaan halveksia.

Toverin mukaan pohjoiskorean ja venäjän yhteistyö on osaltaan myös propagandasota, mutta käytännön hyväksytyt suhteet eivät ehkä kestä päivänvaloa. Tämä jako toisten joukkojen keskuudessa tuo esiin kysymyksen siitä, mikä on todella pohjoiskorealaisten sotilaiden merkitys taisteluissa, joissa ihmishenki on vähän arvoa.

Pohjois-Korean armeija on yksi maailman suurimmista, mutta sen tehokkuus on kyseenalainen, erityisesti nykyaikaisessa sodankäynnissä. Asiantuntijat varoittavat, että vaikka pohjoiskorealaiset voivat toimia tykinruokana Venäjän sotakoneistossa, heidän kykyjään ja toimintaansa pitkällä aikavälillä on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttaa myös kansainvälisen yhteisön reaktiot.