Sota Ukrainassa saavuttaa uusia ulottuvuuksia pohjoiskorealaisten sotilaiden saapuessa Venäjälle, kertoo entinen kenraalimajuri ja europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok).

"Mikä tämä on, jos ei eskalaatio? Aasialainen valtio lähettää tuhansittain sotilaita Eurooppaan", sanoo Toveri. Pohjois-Korea on lähettänyt joukkojaan Kurskiin avustamaan Venäjää sotatoimissa Ukrainaa vastaan, ja tämä kehitys herättää huolta kansainvälisissä piireissä.

Toverin mukaan pohjoiskorealaisten sotilaiden määrä ei vielä riitä mulkaisutekoihin sota-alueella, mutta heidän osallistumisensa on silti merkittävä signaali. "Jos heitä siirretään tulevaisuudessa suurempia määriä, seuraukset voivat olla vakavia", hän varoittaa.

Nato on vahvistanut pohjoiskorealaisten sotilaiden saapumisen ja jatkaa keskusteluja Ukrainan tukemisesta. Toveri kuitenkin epäilee, että liitto ei puutu sotatoimiin, elleivät ne suuntaudu sen alueelle. "Nato-maiden johto on niin heikkoa, etteivät he reagoi, ennen kuin tilanne todella eskaloituu", hän lisää.

Pelko sodan laajentumisesta pitää Naton varovaisena, ja Toveri on sitä mieltä, että tehokkaimmat vastatoimet olisivat epäsuoria, kuten taloudelliset sanktiot. "Keinoja Venäjän talouden kyykyttämiseen ja Ukrainan tukemiseen kyllä löytyy, jos vain on tahtoa", hän sanoo.

Pohjois-Korea on valtava sotilasvalta, jolla on 1,2 miljoonan sotilaan armeija, mutta maan köyhyys näkyy sen sotatekniikassa, joka koostuu pääasiassa vanhasta, neuvostoaikaisesta varustuksesta. Nykypäivän sodankäynnissä pohjoiskorealaisten sotilaiden kyvyt voivat kuitenkin olla puutteellisia. Vaikka sotilaskoulutus on ankaraa, Toveri uskoo, ettei se vastaa nykyajan vaatimuksia, erityisesti jatkuvasti muuttuvassa sodankäynnin ympäristössä Ukrainassa.

Kurskiin lähetettyjen joukkojen oletetaan olevan erikoisjoukkoja, mutta Toveri varoittaa, että näitä joukkoja ei tule verrata läntisiin erikoisjoukkoihin, jotka koostuvat huolellisesti valituista ja koulutetuista sotilaista. Lisäksi pohjoiskorealaisten joukkojen kyky modernien sotateknologioiden käyttöön on ilmeisesti rajallista.

Pohjois-korealaiset sotilaat ovat pitkään tottuneet kovaan elämään ja kärsimyksiin. Monet heistä ovat kärsineet aliravitsemuksesta ja sairauksista. Valtion propagandassa on ruokittu käsityksiä lännen pahuudesta, ja sotilaiden keskuudessa korostuu vahva valmius taistella johtajansa puolesta.

Toverin mukaan Venäjän ja Pohjois-Korean yhteistyö on myös merkittävä propagandallinen liike. Rintamalla maiden suhteet eivät kuitenkaan välttämättä ole niin hyviä kuin toivotaan; monilla pohjoiskorealaisilla sotilailla ei ole kielitaitoa, ja venäläiset sotilaat voivat halveksia heitä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että pohjoiskorealaisten sotilaiden osallistuminen Ukrainassa voi muuttaa sodan dynamiikkaa, mutta heidän rajoituksensa ja huono koulutuksensa voivat rajoittaa heidän käytännön tehokkuutta taistelukentällä. Lisäksi maiden väliset kieli- ja kulttuurierot luovat joukoille ylimääräisiä haasteita, joita ei pidä aliarvioida.