Pakolaisaalto Itämeren syksyssä

Syyskuussa 1944 eri-ikäiset virolaiset pakenivat Neuvostoliiton puna-armeijan etenemistä. Tuhansia ihmisiä hukkui matkalla Itämeren yli, ja tämä traaginen luku on jättänyt pysyvän arven virolaisiin. Mari-Ann Kelam, yksi pakolaisista, muistaa lapsuudenhetkensä, kun hän kolmevuotiaana vaelsi metsikössä isoäitinsä kanssa ja kohtasi hylätyn hevosen hautakiven Baijerin osavaltiossa, eteläisessä Saksassa, jossa hän syntyi pakolaisleirillä vuonna 1946.

Vilpillinen pakolaisuus

Vilpillinen pakolaisuus alkoi, kun Neuvostoliitto miehitti Viron ensimmäisen kerran vuonna 1940. Tämän jälkeen natsi-Saksan joukot valtasivat Viron kesällä 1941, mutta vuoden 1944 syksyllä, kun puna-armeija jälleen marssi eteenpäin, moni virolainen joutuivat tekemään vaikeita päätöksiä. Kelamin vanhemmat valitsivat paon, koska olivat nähneet neuvostomiehityksen kauheudet. Heidän pelkonsa oli enemmän kuin perusteltua.

Matka Itämerellä

Pakolaisten matka Itämerellä oli haastava. Suurin osa pakolaisista lähti pienillä, usein huonokuntoisilla veneillä, jotka eivät kestäneet myrskyistä merta. Matka saattoi kestää jopa viikon, ja monet joutuivat kokemaan merihätää, nälkää ja janoa, kertoo Aive Peil, Vabamu-museon ohjelmapäällikkö.

Historiallinen tausta

Historiallisesti pakolaisaalto käsitti noin 80 000 virolaista, joista arviolta 6–9 prosenttia eli 5 000–7 000 yli kuoli matkalla. Valitettavasti tarinat, kuten se, jossa pieni tyttö löydettiin kuolleena veneestä, ovat vain jäävuoren huippu. Myös pakolaislaivat, kuten sairaalalaiva Moero ja laivaston koululaiva Nordstern, upposivat Neuvostoliiton ilmahyökkäyksissä, ja niiden kohtalosta ei ole tarkkoja lukuja.

Siperiaan kyyditseminen

Neuvostoliitto kyyditsi vuosina 1941–1949 kymmeniä tuhansia virolaisia Siperiaan, mikä muodostaa aikakauden kansallisen trauman. Myös pakolaisaalto oli äärimmäinen traumaattinen kokemus, joka vaikutti merkittävästi Viron historian kulkuun. Aive Peil kuvailee: "Pakoon lähteminen, kuolemat matkalla, ihmisten pelko – tämä kaikki jätti syvät jäljet. “

Pitkään jatkunut miehitys

Vaikka monet pakolaiset uskoivat, että heidän lähtönsä olisi vain väliaikaista ja että he palaisivat pian kotiin, Neuvostoliitto miehitti Viroa käytännössä 50 vuotta, vuosina 1944–1991. Kelamin perhe joutui siirtymään Saksasta Yhdysvaltoihin, ja vaikka hän palasi Viroon vuonna 1993, tarinat menetyksestä ja kaipuusta jäivät häntä vaivaamaan.

Länteen paenneet virolaiset

Mielenkiintoista on, että länteen paenneilla virolaisilla oli tärkeä rooli Viron itsenäisyyden säilyttämisessä. He varmistivat, että länsivaltiot olivat tietoisia Viroon kohdistuvasta miehityksestä, ja monet heistä osallistuivat yhteisötoimintaan muodostaen virolaisyhteisöjä ympäri maailmaa.

Nykyajan merkitys

Nämä tapahtumat ovat yhä ajankohtaisia, ja niiden muistaminen on olennaista nyky-Virolaisille. Ne eivät ainoastaan muodosta osaa kansallismuisteistamme, vaan ovat myös varoittavia esimerkkejä siitä, miten sota ja poliittiset kriisit voivat vaikuttaa elämään ja identiteettiin. Lännen ja Viron välisen yhteistyön merkitys on tänä päivänä suurempi kuin koskaan ennen.