Turun kaupunki on esitellyt suunnitelman uuden kotouttamishankkeen aloittamisesta, jossa maahanmuuttajavanhemmat, joilla ei ole suomen tai ruotsin kielen taitoa, osallistuvat varhaiskasvatukseen ja peruskoulun oppitunneille yhdessä lastensa kanssa.

Tavoitteena on parantaa vanhempien kieli-, viestintä- ja matemaattisia taitoja, mikä puolestaan tukee heidän työllistymistään Suomessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vanhemmat oppivat suomea lapsensa silmien edessä, saaden samalla käsityksen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Turun kaupungin kasvatus- ja opetusjohtaja Timo Jalonen on vahvistanut, että suunnitelmat ovat vielä alkuvaiheessa, mutta aiheuttavat jo nyt vastustusta opettajissa, jotka kokevat huolta työtaakastaan ja oppilaiden oppimismahdollisuuksista.

Saara Mälkönen, neljännen luokan opettaja Hepokullan koulusta, ilmaisee huolensa siitä, että tällaiset ehdotukset viestivät ymmärryksen puutteesta lasten oppimisesta ja opettajien ammatista. Mälkönen peräänkuuluttaa parempaa kumppanuutta opettajien, viranomaisten ja maahanmuuttajavanhempien välillä, jotta varmistetaan koulutuksen laatu.

Jalonen on kuitenkin vakuuttanut, että tutkimusten mukaan tavoitteena on kohdentaa riittävästi resursseja hankkeeseen. Huoli siitä, mistä tarvittavat varat hankkeeseen saadaan, jää edelleen auki.

Tämä keskustelu herättää kysymyksiä oppilaiden oikeusturvasta, sillä oppilaiden etu pitää olla ykkössijalla. Mälkönen toteaa, että opettajien tehtävä on ohjata, ei opettaa aikuisia, ja tilanne voi luoda epäselvyyksiä luokassa.

Vantaalla on kuitenkin ollut menestyksekkäästi käynnissä samankaltainen hanke vuodesta 2017, ja se toimii viidellä alueella, kuten Hakunilassa ja Myyrmäessä. Mikkolan koulun opettaja Sara Lönnroth kertoo, että vanhemmat ovat mukana oppitunneilla ja heille on tarjottu rakennettua opetusta oman ryhmänsä kanssa. Tämä on kuitenkin tuonut vain myönteisiä tuloksia, sillä oppilaat ovat sopeutuneet hyvin vanhempiensa läsnäoloon.

Vantaan mallissa oppilas- ja vanhempirakenteet on muotoiltu niin, että vanhempien osallistuminen ei lisää opettajien työtaakkaa, vaan päinvastoin rikastuttaa oppimisprosessia. Yhteistyö koulun henkilökunnan ja perheiden välillä on auttanut vanhempia oppimaan suomea käytännön tasolla arkisissa tilanteissa.

Yhteenvetona, vaikka Turun hanke herättää tarpeellista keskustelua epäselvistä käytännöistä ja resursseista, Vantaalla saatu kokemus osoittaa, että hyvin suunnitellut ja toteutetut kotouttamishankkeet voivat tuottaa huomattavia etuja sekä lapsille että aikuisille. Olisiko siis aika harkita, miten Turun kaupungin kokeilusta voitaisiin ottaa oppia ja kehittää suunnitelmaa yhteistyössä opettajien kanssa?