Baltian maat, eli Viro, Latvia ja Liettua, irtautuvat Venäjän ja Valko-Venäjän sähköverkosta helmikuun alussa, mikä on herättänyt valtavaa huolta alueen energiaturvallisuudesta. Tilanne perustuu Viron ja Liettuan kantaverkkoyhtiöiden julkaisemaan tietoon, jonka mukaan irtautuminen tapahtuu 7.-9. helmikuuta.

Kun Baltian maat irtautuvat entisestä verkostaan, ne liittyvät Manner-Euroopan sähköverkkoon, joka kattaa suurimman osan Euroopan unionin maista, mukaan lukien Turkki ja Balkanin alue.

Energiayhteistyöhön liittyvät johtopäätökset ovat olleet pitkän aikavälin kehityshanke; jo Neuvostoliiton aikainen Brell-sopimus on ollut voimassa vuosikymmeniä, mutta Baltian maat ovat systeemisesti pyrkineet irtautumaan tästä rakenteesta jo vuodesta 2007 alkaen. Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa talvella 2022 on nostanut irtautumisen kiireellisyyttä. Timo Hellenberg, kansainvälisen turvallisuuspolitiikan asiantuntija, on todennut, että monien asiantuntijoiden mukaan aikaraja on tiukka eikä sen toteutuminen ole itsestään selvää.

Eleringin hallituksen puheenjohtaja Kalle Kilk on kuitenkin vakuuttunut, että Baltian maat ovat varautuneet hätätapauksiin. "Kaikkien kolmen maan sähköverkot on suunniteltu synkronoitaviksi Manner-Euroopan verkkoon heti, jos tilanne sitä vaatii," Kilk sanoo.

Kuitenkin Hellenberg varoittaa, että tilanne on kriittinen, ja siihen liittyy ei vain vanhan järjestelmän vaihtaminen uuteen, vaan myös merkittävä riski mahdollisille häiriöille tai sabotaasille. Hän viittaa erityisesti Itämerellä esiintyviin kaapelivaurioihin, jotka ovat saattaneet johtaa alan asiantuntijoiden alarmismiin.

"Jos uusia häiriötekijöitä ilmaantuu irtautumisen aikana, se kyseenalaistaa täysin Baltian maiden energiaturvallisuuden ja omavaraisuuden", Hellenberg toteaa.

Energiahinnat ovat myös kohonneet, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä erityisesti Viron itäosissa, joissa on merkittävä venäjänkielinen vähemmistö. Nämä alueet kokevat nyt suuria haasteita energian toimitusvarmuudessa. Viron sähköntuotanto on enimmäkseen riippuvaista tuontisähkön saatavuudesta, ja vaikka tulevaisuuden suunnitelmat uusiutuvista energiamuodoista ovat olemassa, käytännön toteutus on vasta alkuvaiheessa.

Erityisesti Estlink 2 -merikaapeleiden tilanne on vakava, sillä se on ollut sabotaasin kohteena viime jouluna. Tämä kaapeli on kapasiteetiltaan lähes kaksinkertainen ensimmäiseen Estlinkiin verrattuna, ja sen korjaustyöt voivat kestää kuukausia.

Jos integraatio mannereurooppalaiseen sähköverkkoon epäonnistuu, voi Itämeren alueen sähköntilanne kriisitilanteessa olla hyvin huolestuttava. Hellenberg uskoo, että ulkopuolisten toimijoiden myötävaikutuksella tilanne voi pahentua.

"Venäjä on selvästi niitä tahoja, jotka voivat hyötyä tästä sekasorrosta ja nostaa entistä enemmän vastakkainasettelua alueen väestöryhmien kesken," hän summaa. Tiedot kaapelirikosta ovat nousseet esiin pelkojen rintamalla, ja viestintä tilanteesta on elintärkeää, jotta alueen kansalaiset tietävät omasta sähköntoimitusvarmuudestaan.