Suomessa on tällä hetkellä 1 400 työttöntä tohtoria, joista suurin osa on pitkäaikaistyöttömiä. Yrityksillä on kova tarve työntekijätason osaamiselle, mutta tohtoreiden asiantuntemus jää usein huomiotta, toteaa asiantuntija.

Elina Ahokangas, joka suoritti tohtorin tutkinnon maantieteessä vuonna 2019 keskittyen pohjavesimuodostumien rakenteeseen, on ollut työttömänä jo vuoden. "Pohjavesi-ala on yhtä piilossa kuin itse pohjavesi. Harvoin voin nähdä paikkoja, joissa tarvitaan osaamistani," Ahokangas toteaa.

Ahokangas on hakenut lukuisiin tehtäviin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Perustohtorin työhön liittyvissä keskittyminen nostaa kysymyksen: kuinka yritysten saisi palkkaamaan enemmän ei pelkästään asiantuntijoita, vaan myös tohtoreita? Hän on jättänyt kymmeniä työhakemuksia, mutta tulokset ovat olleet pettymyksiä.

Työttömyysaste tohtoreiden keskuudessa on erityisen huolestuttavaa. Opetushallituksen tilastojen mukaan työttömyys on yleisintä humanistisilla ja taidealalla sekä luonnontieteissä ja tekniikassa. Yliopistot ovat suurimmat työllistäjät, mutta vain kolmannes tohtoreista löytää työn yliopistosta. Useissa tapauksissa tohtorit hakevat rahoituksia tutkimuksilleen, mutta tulos on usein tyhjää.

”Jos näin jatkuu, on hurjaa, jos tämän osaamisella ei työllisty,” Ahokangas sanoo huolissaan. Hän on hakenut myös tutkimusrahoituksia, mutta mikään ei ole johtanut konkretiaan. "Olen kokenut jatkuvaa turhautumista," hän jatkaa.

Urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen huomauttaa, että yritykset useinkaan eivät tunnista tohtoreiden laaja-alaista osaamista. He tarvitsevat erityisesti projektinhallintaan ja johtamiseen liittyvää osaamista, joita ei usein korosteta tohtorikoulutuksessa. Tällöin tohtorit eivät välttämättä osaa tuoda omaa osaamistaan esille tai heitä ohjataan rooleihin, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan.

Monet työttömät tohtorit kokevat jäävänsä ilman apua. Laboren tutkimuksessa ilmenee, että TE-palveluilla ei ole riittävästi asiantuntemusta tohtoritason työttömien tukemisessa. Eräs tohtori, joka oli saanut huomattavan määrän rahoitusta, päätyi työntekijäksi puistoapulaiseksi, mikä alleviivaa syrjintää tohtorikoulutettujen keskuudessa.

Vaikka Suomessa koulutetaan paljon tohtoreita, Liikkanen ja muut asiantuntijat pohtivat, onko kyseinen suuntaus kestävää. Petteri Orpon hallitus puolestaan on ilmoittanut haluavansa kouluttaa lisää tohtoreita. Onko tämä ristiriitainen tilanne merkki siitä, että Suomen koulutusjärjestelmä kaipaa uudistusta? Elina Ahokangas pitää mielessään mahdollisuutta löytää työtä, ja hän harkitsee konsultointitoimintaa pohjavesiasioissa ja mahdollisesti koulutusten pitämistä.

"Haluaisin uutta suuntaa ja päästä tekemään sitä, mitä osaan parhaiten. Työn löytäminen ei ole vain henkilökohtainen voitto, se on koko yhteiskunnan kilpailukyvyn kysymys," hän päättää.