Eetu Sopanen, yksi nuorten kultaleijonien tähti, on käynyt läpi uskomattoman matkan urheilu-uran päättymisen ja vakavan loukkaantumisen jälkeen. 20-vuotiaana hän voitti maailmanmestaruuden rinkiin tutun Jukka Jalosen valmentamassa joukkueessa, jossa pelasivat myös tähdet kuten Kasperi Kapanen, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho.

Mestaruuden hetkellä Sopanen nosteli pokalia yhdessä toisen Pelicans-kasvatin, Sebastian Revon kanssa, mutta sen jälkeen hänen uransa kääntyi yllättävään suuntaan. Kolmannessa MM-ottelussa hänen polvensa loukkaantui, kun vastustajan luistin osui hänen jalkaansa. Tämä onnettomuus vaati nopeaa toimintaa, ja joukkueen lääkäri tarvittiin auttamaan hänen vammojensa kanssa.

Vaikka loukkaantuminen oli valtava takaisku, Eetu oli päättäväinen ja toivoi vielä voivansa pelata Suomessa. Siirtyminen Pelicansista KalPaan 2017 kuitenkin käänsi asiat huonompaan suuntaan, ja aivovamma pakotti hänet raskaaseen kuntoutusprosessiin. Sopanen kertoo, että hänen on täytynyt oppia elämän perusasiat uusiksi. Hänellä on ollut vaikeuksia mm. television katsomisessa, lehden lukemisessa ja autoilussa.

”Vamma ei ole koskaan täysin voitettu, vaan se kulkee aina taustalla, eräänlaisena paholaisena”, Sopanen toteaa.

Identiteetti urheilijana oli Eetulle tärkeä, ja loukkaantumisen myötä hän joutui käymään läpi syvän kriisin. Hän oli pelannut jääkiekkoa koko elämänsä, ja uran päättyminen loi tyhjyyden tunteen. "Olen oppinut olemaan kiitollinen menneistä saavutuksista, vaikka urani loppuikin liian aikaisin", hän jatkaa.

Viime vuonna Eetu valmistui tradenomiksi ja työskentelee nykyään MV-Jäähdytys-nimisessä yrityksessä, jossa hän on myyntitehtävissä. Vaikka loukkaantuminen rajoittaa hänen liikuntaansa, hän on oppinut hallitsemaan oireitaan ja löytämään uusia tapoja elää täyttä elämää. ”Nyt on todella mukavaa olla mukana työelämässä ja pystyn hyödyntämään aiempia kokemuksiani”, Sopanen sanoo.

Eetu Sopasen tarina on inspiroiva esimerkki siitä, kuinka elämän haasteet voivat muuttaa suuntaa, mutta myös kuinka voimme oppia sopeutumaan ja löytämään uusia mahdollisuuksia vaikeuksien keskellä. Hänen matkansa osoittaa, ettei koskaan tule luovuttaa, sillä elämässä on aina toivoa.