Suomessa on syntynyt täysin uudenlainen rikkaitten ryhmä: nuoret digimiljonäärit. He eivät vain ole taloudellisesti itsenäisiä, vaan heitä on yhä enemmän myös veronmaksajien kärjessä.

Toisin kuin edeltäjänsä, vanha patruunasukupolvi, nuoret yrittäjät ja innovoijat suhtautuvat Suomen hyvinvointivaltion arvoihin optimismilla. Viestinnän professori Anu Kantola on tutkinut tätä nuorta sukupolvea ja heidän asenteitaan syvällisesti.

Kantolan mukaan nuoret digimiljonäärit, jotka ovat rakentaneet vaurautensa moderneilla aloilla, valuuttavat verotuksen ja julkiset palvelut mahdollisuutena yhteiskunnan tukemiseen sen sijaan, että näkisivät ne taakoina.

Esimerkiksi Supercellin ja Woltin perustajat ovat esimerkkejä siitä, miten uusi talouden huippu uskoo hyvinvointivaltion tärkeisiin perusarvoihin, kuten koulutukseen ja tasa-arvoon. He ymmärtävät, että heidän menestyksensä on mahdollistunut julkisen sektorin tukemista ja maksuttomasta koulutuksesta. Monet heistä ovat halukkaita maksamaan veroja, koska he kokevat sen investoinniksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kantolan mukaan nuoret digimiljonäärit eivät tunnekaan itsensä ylärikkaaksi eliitiksi, vaan he samaistuvat keskiluokkaan, johon monet heistä ovat itsekin taustaltaan kasvaneet. Heidän empatiansa vähäosaisia kohtaan juontaa juurensa omaan elämänhistoriaansa; monet ovat tulleet vaatimattomista oloista ja haluavat antaa takaisin yhteiskunnalle.

He ovat myös huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Jos hyvinvointivaltio murene, saattavat he menettää sen, mikä on mahdollistanut heidän menestyksensä – osaavan työvoiman ja hyvin rakennetun julkisen sektorin.

Kantola korostaa, että tämä uusi nuori eliitti haluaa verkostoitua, sparrata, ja kehittää Suomea kansainvälisesti merkittäväksi teknologiakeskittymäksi. Monet heistä ovat myös nähneet muiden maiden haasteet, esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä eriarvoisuus on huomattavaa, ja he haluavat varmistaa, etteivät samat ongelmat yleisty Suomessa.

Kaiken kaikkiaan nuorten digimiljonäärejen tilanne nostaa esiin kysymyksen: Onko Suomi valmis hyväksymään ja nostamaan esiin tämän uudenlaisen hyvinvointivaltion ajattelun? Onko aika vaihtoehtoiselle, positiivisemmalle tulevaisuudelle?