Jouluaatto 1944 oli käänteentekevä hetki Nelly Mousset-Vosille (1906–1987) ja Nadine Hwangille (1902–1972), kun he tapasivat Ravensbrückin keskitysleirillä. Tämä tarina on saanut uuden elämän Nelly & Nadine -dokumentissa, joka tuo esiin heidän liikuttavat romanttiset hetket ja rohkeutensa selvitä hädän keskellä.

Nadine pyysi Nellyä, joka oli mezzosopraano, esittämään Madama Butterfly'n aarian. Tuossa hetkessä syntyi heidän koodinimensä: Nadine oli Nellyn ''perhonen'', Butterfly, kun taas Nelly oli Nadinen ''Claire''. Toisen maailmansodan aikana monet homoseksuaalit, kuten Nelly ja Nadine, käyttivät peitenimiä suojellakseen itseään vainolta. Tämä salaisuus seurasi heitä pitkään.

Heidän rakkautensa pysyi piilossa vuosikymmeniä. Tarvittaessa he esittelivät itsensä serkuksina, ja Nadine oli Nellyn tyttärentytär Sylvie Bianchinille vain mummin kämppäkaveri. Kuitenkin totuus paljastui Sylvien penkoessa äitinsä, Nellyn tyttären, jälkeensä jättämät laatikot. Sylvie löysi kirjeitä, muistiinpanoja, lehtileikkeitä ja kaitafilmejä, jotka kertoivat isoäidin uskomattomasta rakkausromanssista.

Erityisen mielenkiintoista on se, että Nelly ja Nadine olivat laatineet yhdessä käsikirjoituksen heidän romanttisesta suhteestaan, mutta kirjaa ei koskaan saatu julkaistuksi. Tämä huahtunut tarina sai lopulta ansaitsemansa huomion vuonna 2022, kun Magnus Gertten toi sen esiin elokuvassaan. Dokumentissa ei vain näytetä heidän rakkautensa kauneutta, vaan se myös herättää keskustelua ja tiedostavuutta LGBTQ+-yhteisön historian merkityksestä.

Nelly ja Nadine eivät ainoastaan voittaneet rakkautensa esteitä, vaan he myös muuttivat tarinansa kautta käsityksiämme rakkaudesta ja selviytymisestä. Tämä on muistutus siitä, kuinka tärkeää on muistaa ja juhlia niitä, jotka ovat ennen meitä rohkeasti rakastaneet ja eläneet elämäänsä omilla ehdoillaan.