Monica Muikku, 53-vuotias lähihoitaja, toimii Siilinjärvellä Pohjois-Savossa kunnallisessa terveydenhuollossa.

– Olen aina unelmoinut syytä, että voisin auttaa sairaita ihmisiä, kertoo Muikku, joka aloitti uransa hoiva-avustajana melkein kaksikymmentä vuotta sitten.

Työnsä puolesta Muikku on kokenut radikaaleja muutoksia, ja hän tuntee, että hänellä ei ole enää tarpeeksi aikaa potilaidensa hoitamiseen.

– Aiemmin saattoi keskittyä täysin potilaaseen, mutta nyt aika on rajallista ja työ on muuttunut liukuhihnatyöksi, hän selventää.

Monica on työskennellyt aikaisemmin yksityisellä sektorilla, jossa työn kuormittavuus ja -ilmapiiri oli hänelle vaikeaa.

– Yksityisellä puolella olin usein huonosti johdettujen tiimien keskellä, Muikku kuvailee.

Siirryttäessään kunnalliseen terveydenhuoltoon, hän on huomannut työn olevan huomattavasti tasapainoisempaa ja palkankin olevan parempi.

Monican kuukausipalkka on noin 2 500 euroa, lisien kanssa noin 2 700 euroa. Hän painottaa, että oikeudenmukainen palkka työn kuormituksen ja vastuuden perusteella olisi noin 3 000 euroa kuukaudessa.

Mielenkiintoista on, että Tilastokeskuksen mukaan kunnallisella sektorilla lähihoitajien mediaanipalkka on noin 2 600 euroa kuukaudessa, mutta Muikku korostaa, ettei tästä rahasta paljon jää käteen - erityisesti vuokran ollessa 800 euroa.

– Kun siitä vähennetään billsit ja muut menot, ei siitä hirveästi jää. Kaikki on kallista, todistaa hän.

Matkat työn perille tuovat lisäkuluja, yhteensä 80 kilometriä joka päivä.

– Matkat ovat myös kalliita, ja onneksi mieheni voi osallistua taloudellisesti. Jos meillä olisi pieniä lapsia, tilanne olisi kestämätön, Muikku toteaa.

Hän on kuitenkin optimistinen työssään, sillä hän näkee ihmisten hoitamisessa paljon positiivisia puolia.

– Työssä näkee jatkuvasti ihmisten kiitollisuutta, ja se on mahtavaa. Hyvä tiimi ja ylöspäin tukevat esihenkilöt tekevät töistä mielenkiintoista, Muikku päättää.