Kipsistä muovattu hymypoikapatsas katsoo olohuoneen kirjahyllyltä, muistuttaen Olavi ja Laura Pokin ainoasta pojasta, Pekasta, joka sai kunnian tämän palkinnon. Kirjahylly kokonaisuudessaan esittelee matkoilta kerättyjä muistoja, seassa vanhat Raamatun ja virsikirjan sivut. Hyvin varjeltu konjakkipullo löytyy sen alta.

Pekka Andersson, joka pitää huolta asunnosta, muistaa, kuinka Olavi oli usein tarjonnut ystävilleen konjakkia shakkiotteluiden yhteydessä. Kaikki, jotka tunsivat Olavia, kutsuivat häntä Olli-nimellä. Pekka Vauhkonen, 84-vuotias pitkäaikainen shakkikaveri, muistelee erityisesti Olli ja konjakki - hetkiä.

Kuolemansa jälkeen Olavi Pokki (1927–2022) nousi paikalliseen kuuluisuuteen testamenttinsa ansiosta, jossa hän lupasi Kouvolan kaupungille lähes kolme miljoonaa euroa. Tämä varallisuus tulisi kanavoida Myllykosken vanhusten hyvinvointiin erikseen rekisteröidyn säätiön kautta. Testamenttiin vaikutti merkittävästi myös hänen vaimonsa Laura, joka menehtyi vuonna 2020.

Olavin elämään liittyi myös traagisia tapahtumia. Hänen ainoa poikansa Pekka kuoli onnettomuudessa vuonna 2002, mikä mursi Olavin. Sukulainen, Anjalankosken seurakunnan kappalainen Timo Pokki, muistelee, kuinka Olavi oli murtunut poikansa menetyksestä ja tunsi itsensä yksinäiseksi jälkeenpäin.

Myllykoskella syntynyt Olavi Pokki tunnettiin pitkistä sukulinjoistaan, joka juontaa juurensa Viroon. Hän oli itsekin pitkä mies, lähes 190 senttiä, aikakauden keskipituuteen nähden. Myllykosken paperitehtaalla häntä kutsuttiin usein Pitkä-Pokiksi, ja hänet muistetaan työhönsä sitoutuneena persoonana.

Olavi oli kuuluisa tarkkuudestaan ja työteliäisyydestään. Hänen viettämiensä vuosien aikana paperitehtaalla, hän ajoi trukilla ja hoiti varastotoimia moitteetta. Hänen ystävänsä Lasse Pieksemä muistelee, kuinka Olavi todella piti huolen työstään, aina keskittyneenä asioihin, joista puhuttiin vain työpaikan kopissa.

Olavin kiintymys luonnon ja metsästämiseen oli merkittävää. Hän oli viljellyt sukunsa maata, viljeli metsää ja kaatoi puita polttopuiksi. Hän oli metsässä kuin kala vedessä, ja naapuri Pekka Andersson kertoo, kuinka Olavi oli aina liikkeellä, jopa eläkeläisenä. ”Oli ensimmäinen merkki keväästä, kun Olavi tuli puulaanille,” Andersson muistaa.

Olavi Pokki syntyi 4. huhtikuuta 1927, vain kymmenen vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Hänen nuoruuteensa liittyi sota-aika, mutta myöhemmin hän löysi paikkansa paperiteollisuudesta. Hän tapasi tulevan vaimonsa Lauran tanssilavalla, ja heidän liittonsa kesti vuosikymmenten ajan.

Olavi oli intohimoinen shakinpelaaja ja sijoittaja. Hän ei koskaan puhua sijoituksistaan työhön liittyvissä keskusteluissa. Joskin hänen sijoittamisensa oli erittäin riskiherkkää ja vaativaa aikakaudelle, hän onnistui keräämään merkittävän omaisuuden vuosien varrella. Jukka Kejonen, joka työskenteli Myllykoskella, muistuttaa, kuinka Olavi oli ahkera ja sisukas.

Eläkkeellä Olavi ei jäänyt toimettomaksi. Hän alkoi opiskella espanjaa, ja ystävät tiesivät hänen olevan kiinnostunut liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Vaikka shakkiseuran osallistumiset alkoivat vähentyä, Olavi pysyi aktiivisena kunnollisissa peleissä netissä, jopa yli 90-vuotiaanakin.

Olavi Pokin tarina on monella tapaa yllättävä. Hänen testamenttinsa muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on auttaa ja vaikuttaa yhteisöömme, sekä että heikkojen hetkienkin ohella, elämä voi olla rikasta ja täyteläistä.