Yksinäisyyden sävyt Tove Janssonin sydämessä

Tove Janssonin kirjeet tuo valoon hänen elämänsä syvimmät ajatukset ja tunteet, erityisesti yksinäisyyden kokemukset. Hänen kirjoituksensa kertovat, kuinka hän ei ollut koskaan saanut ystäviä lähellensä, vaan kaipasi yhteyksiä kaukaisiin ystäviinsä. Janssonin oma tunne yksinäisyydestä oli monimutkainen: vaikka hän ei kokenut sitä varsinaisena ongelmana, hän ymmärsi sen monet sävyt.

"Minulta meni 30 vuotta ennen kuin aloin arvostaa yksinäisyyttäni. Se tuntui aluksi raskaalta, mutta vähitellen tajusin, että hetkellinen rauha ja yksinolon vapaaehtoisuus ovat itse asiassa harvinaista luksusta", Jansson kirjoitti.

Avoin ja rehellinen kirjoittaja

Kirjeiden lukiessa yllättää se, kuinka avoimesti Jansson puhuu itsestään ja omasta elämästään. Hän ei koskaan aliarvioinut lapsia, vaan kohteli heitä tasavertaisina ajattelijoina. Janssonin viestit ovat kaukana perinteisistä hellyyksistä – pikemminkin ne ovat täynnä älykkäitä havaintoja ja syvällisiä tunteita.

Hän kykeni tuomaan esiin elämän monimutkaisuuden, ja hänen ajatuksensa yksinäisyydestä ja yhteydestä muihin ovat ajankohtaisia yhä tänä päivänä. Miksi Muumilaaksoon ei siis enää pääse? Kenties siksi, että Janssonin luoma maailma on yhtä kaukana kuin hänen sydämensä tunteet – kaipaamme sitä, mutta emme voi enää palata.