Kesällämme pihakanalassa kuoriutui useita tipuja, mutta kolme mustaa tipua löysi toisistaan sydänystävät. Huoli on kuitenkin läsnä, sillä nämä pelottomat tiput joutuvat jatkuvasti väistelemään aikuisia kanoja – erityisesti emokanaa, joka ei epäröi nokkia, jos ne pääsevät liian lähelle.

Nämä kolme mustaa tipua syntyivät hautomakoneessa, sillä halukkaita hautoja ei ollut. Huolimatta niiden nuoresta iästä, niiden välinen solidarisuus on poikkeuksellista: illan tullen kaikki tiput kerääntyvät yhdessä lämpölampun alle, nauttien läheisyydestä ja lämmöstä.

Ihmisten maailmassa on myös jaotteluita, mutta meitä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Yhteiskuntamme on rakennettu tukemaan toisiamme, mutta 15 vuotta kestänyt taloudellinen taantuma on heikentänyt yhteiskunnan tarjoamia resursseja ja palveluja. Tämä herättää kysymyksen: millaista hyvinvointia meillä on varaa tulevaisuudessa?

Hallituksen tekemät leikkaukset budjetissa tähtäävät valtion talouden tasapainottamiseen, mutta samalla heikoimmassa asemassa olevat ovat vaarassa menettää tarpeellista tukea. Viime viikolla Lahden torilla diakonian päivänä professori Heikki Hiilamo nosti esille, että Suomi on joillakin mittareilla Euroopan häntäpäässä – tilanne on meille uusi, sillä olemme tottuneet olemaan kärjessä.

Selviämme huolestuttavista luvuista työttömyydessä sekä terveyspalveluiden saatavuudessa. Näiden lisäksi syntyvyys ja nuorten itsemurhat huutavat huomiota. Tilastojen valossa vaikuttaa siltä, että nämä ongelmat ovat keskenään riippuvaisia. Moni nuori kamppailee ilman aikuisen antamaa tukea.

Diakonia on kirkon lähimmäisenrakkautta, ja se on kehittynyt vastaamaan yhteiskunnan haasteisiin. Ruokapankit ja talousneuvontapalvelut tarjoavat apua heikoimmille. Pian vietetään lähimmäisen sunnuntaita, joka nousee yhä tärkeämmäksi ajaksi, juuri silloin kun lähimmäisistä on tullut kaukaisimpia.

Eräässä tarinassa mies kysyi Jeesukselta: 'Kuka on minun lähimmäiseni?' Jeesuksen vastaus oli yllättävä: halveksuttu samarialainen auttoi hyvinvoivaa väkeä. Tämä tarina on ajankohtainen tänä päivänä, erityisesti nuorille – heidän on ymmärrettävä Laupiaan samarialaisen esimerkin merkitys.

Muistan, kun nuorena riparilla meillä oli näytelmä, jossa Laupias samarialainen oli sijoitettu nykyhetkeen. Poikaporukka loihtii vauhdikkaan esityksen, jossa gangstereita ryösti ohikulkijaa. Kalliit autot ajoivat ohi, kun ruosteinen Samara pysähtyi auttamaan. Tämä esitys on jäänyt mieleeni – se muistuttaa, että lähimmäisyys ylittää kaikki rajat; kukaan ei tiedä, kuka on seuraava apua tarvitseva.