Muusikko Mikko Kosonen, joka tunnetaan myös Maija Vilkkumaan puolisona, on avannut suunsa viime päivinä sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua koskien peruttua konserttia. Hän ilmaisee voimakkaasti mielipiteensä, että on mahdotonta ymmärtää, kuinka ne kansanedustajat, jotka tinkivät kulttuuribudjeteista, voivat paheksua yksittäisen barokkikonsertin perumista.

"Onhan tämä erikoinen tilanne. Vaikka koulun päätös perua konsertti oli ehkä kiireinen ja äärimmäinen, se on silti poikkeuksellinen tapaus. Tätä ei voi verrata laajempaan kulttuurialan tulevaisuuteen, johon kohdistuvat jatkuvat leikkaukset ja rahoituksen vähennykset", Kosonen kirjoittaa Instagram-tilillään.

Kyseinen konsertti, joka peruttiin Uudellamaalla, oli Suomalaisen barokkiorkesterin ja Helsingin Kamarikuoron yhteisesitys, ja sen ohjelmassa oli Georg Friedrich Händelin tunnettu Messias-oratorio. Esitys sisälsi monia uskonnollisia viittauksia, mikä johti oppilaitoksen päätökseen peruuttaa konsertti.

Helsingin Sanomat raportoi, että päätöksessä vaikutti merkittävästi aiemmin tapahtunut tapaus Hämeenlinnassa, jossa uskonnoton lapsi oli kuullut koulussa laulun Jeesuksesta ja asiasta nousi melkoinen kohu. Tämän seurauksena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antoi ennakkoluulottoman päätöksen, jossa Hämeenlinnan kaupunki määräsi maksamaan 1 500 euroa korvauksia syrjinnän vuoksi. Tällaisia päätöksiä ei ole aiemmin Suomessa nähty.

Orkesterin toiminnanjohtaja Laura Kajander on kommentoinut asiaa myös hämmennyksellä, ja on keskustellut asiasta niin kuoron edustajien kuin hallituksen puheenjohtajan kanssa. "Kaikki olemme sitä mieltä, että voidaan keskustella eri näkökulmista, mutta peruttavan konsertin merkitys on kyseenalaistettava, ja se ei saisi olla kulttuurikeskustelun syy, vaan enemmän herättää keskustelua taiteen ja uskonnon rajoista", Kajander sanoi Iltalehden haastattelussa.

Kuten näkyy, tämä tapahtuma on herättänyt laajaa keskustelua kulttuurin, taiteen ja uskonnon rajoista suomalaisessa yhteiskunnassa. Monet pohtivat kysymyksiä siitä, kuinka paljon taiteen vapautta voidaan rajoittaa ilman, että se uhkaa kulttuuriperintöämme. Onko tämä vain yksi esimerkki laajemmasta ilmiöstä tai herätys entistä suuremmalle keskustelulle suomalaisessa kulttuurielämässä?