Vappuaaton järkytys

Kaikki alkoi vappuaattona 2013, kun Maria Rantanen istui tuttavansa sohvalla. Hänen oikean käden nimettömän sormi muuttui vitivalkoiseksi, ja tune hävisi, mikä sai hänet pelästymään. Alkuun Maria ajatteli oireitaan stressiksi, mutta pian tilanne paheni.

Tunto häviää, paniikki kasvaa

Viisauden ääni kehotti Mariaa hakeutumaan neurologille, ja pian hän sai järkyttävän diagnoosin: MS-tauti. Maria kuvasi tunteensa kaoottisiksi; sydän hakkasi, ja paniikkikohtaus vei hänet tiukkaan otteeseensa.

Elämä muuttuu diagnoosin myötä

Tämän jälkeen elämä ei ollut sitä, mitä Maria oli suunnitellut. Hän oli 27-vuotias vanha ja aktiivinen, mutta nyt hänelle ehdotettiin alan vaihtoa. Maria puolestaan oli päättänyt, että hän jatkaa elämäntapaansa, jopa crossfitin parissa, kunnes totuus iski takaisin.

Lääkkeen haitat: ikuiset haasteet

Lääkkeiden pistämisestä tuli Mariaa vaivaava ongelma. Ylihuolehtiminen lääkityksestä ja sen haittavaikutuksista vain lisäsi hänen paniikkiaan. Vuoden kuluessa lääkitys vaihtui, mutta uusia pelkoja ja allergisia reaktioita tuli, ja huonot päivät seurasivat toisiaan.

Masennus ja itsetutkiskelu

Kolme vuotta sairastettuaan Maria huomasi, että oli aika pyytää apua. Psykologin ja terapian avulla hän löysi voimaa käsitellä sairastumiseen liittyviä tunteitaan. Terapiassa Maria sai purkaa henkisiä taakojaan, ja lopulta hän sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta.

Elämänlaadun parantamista: uusi suunta

Nyt Maria on löytänyt vertaistukea Neuroliiton kautta ja sosiaalisen median kautta. Hänelle on tärkeää elää aktiivista elämää ja toteuttaa unelmiaan, vaikka MS-tauti tuo oman haasteensa. Maria on päättänyt opiskella tradenomiksi, ja hän kertoo voivansa paremmin kuin ennen.

Perhesuunnitelmat ja suuria haasteita

Kun Maria ja hänen puolisonsa päättivät hankkia lapsia, matkaan mahtui vielä suuria haasteita: raskaudet piti suunnitella tarkoin neurologin kanssa ja mentiin läpi vaikeista hetkiä. Vihdoin heidän pieni ihme, terve lapsi syntyi.

MS-taudin arki: tasapainoa oireiden kanssa

Maria elää yhä joka päivä MS-taudin kanssa, ja arki on jatkuvaa tasapainoilua sietokyvyn ja oireiden välillä. Hän on oppinut hyväksymään, että on päiviä, jolloin on vain lepäiltävä.

Toivoa ja tulevaisuuden suunnitelmia

Vaikka sairaus asettaa rajoja, Maria on toiveikas tulevaisuuden suhteen. Hän uskoo yhä pystyvänsä toteuttamaan unelmiaan ja elämään täysillä. Maria on oppinut, että tärkeintä on elää tässä hetkessä ja ylittää itselleen asettamiaan rajoja.