Jyvaskylan yliopiston mukaan suomalaisnuorten digitaidoissa havaitut osaamiserot ovat huolestuttavasti kasvaneet viime vuosina.

Tuore tutkimus paljastaa, että vain 20 prosenttia kahdeksasluokkalaisista saavutti hyvän tason monilukutaidossa, kun samaan aikaan 37 prosentilla oli heikko osaamistaso. Vastaavat luvut vuonna 2018 olivat 30 ja 28 prosenttia, mikä osoittaa selvää taantumaa.

Ohjelmoinnillisessa ajattelussa hyviä taitoja omaavia oppilaita oli noin 36 prosenttia, mutta 28 prosenttia oppilaista jäi heikoille tasoille. Niille, joilla on heikommat digitaidot, vaihtelevat riskit koskien syrjäytymistä ovat kasvamassa. Jyvaskylan yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen kansallinen koordinaattori Kaisa Leino korostaa, että heikosti osaavilta nuorilta puuttuu keskeinen digiosaaminen, joka on nyky-yhteiskunnassa elintärkeää.

He voivat esimerkiksi vaikeuksista käyttää verkossa olevia palveluita, tunnistaa verkkohuijauksia tai tuottaa tarvittavia asiakirjoja opintojen tai työelämän vaatimusten mukaisesti. Tämä asettaa nuoret haavoittuvaan asemaan, kun he eivät pysty hyödyntämään teknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

Lisäksi tutkimus osoittaa, että vain joka toisessa koulussa oli käytössä kattava tieto- ja viestintäteknologian suunnitelma. Tämä on huolestuttavaa, sillä opettajilta päätettiin, että heillä on kansainvälisellä tasolla vähemmän digitaalista osaamista. Monet opettajat itse myöntivät tarvitsevansa lisää ammatillista koulutusta, jotta he pystyisivät tehokkaasti integroimaan teknologian opetukseen.

Kuitenkin tutkimuksessa havaittiin, että opettajat hyödyntävät opetuksessa eniten tiedon hakemista, arviointia ja esittämistä. Tietoturvaan ja ohjelmoinnilliseen ajatteluun liittyvät aiheet saivat vähemmän huomiota, ja vain pieni osa nuorista oli oppinut ohjelmointia koulussa. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon digitaalisten taitojen merkitys tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Vaikka oppilaat ja opettajat suhtautuvat keskimäärin teknologian käyttöön myönteisesti, asenteet ovat kuitenkin kääntyneet huomattavasti kielteisemmiksi viime aikoina. Opettajat valittavat, että teknologian käyttö lisää kopioimista ja heikentää oppilaiden keskittymiskykyä, eikä sen uskota parantavan koulumenestystä.

Voimmeko siis todella olla huolettomia? Onko suomalainen koulutusjärjestelmä vaarassa menettää yhteyden aikamme digitaalisiin vaatimuksiin? Tämä on tärkeä kysymys, johon on löydettävä vastauksia. Suomalaisten nuorten tulevaisuus riippuu yhä enemmän heidän kyvyistään navigoida digitaalisessa maailmassa.