Lääkäri, televisiodokka Chris van Tulleken, päätti altistaa itsensä erikoiselle ihmiskokeelle: ensimmäisen kuukauden hän välttelee täysin kaikkea ultraprosessoitua ruokaa. Toisella kuukaudella hän taas ryhtyy noudattamaan ruokavaliota, jossa huikeat 80 prosenttia ruoasta koostuu ultraprosessoidusta ruoasta.

"Syön samalla tavoin kuin noin joka viides britti ja yhdysvaltalainen," hän tulkitsee teoksessaan "Ultraprosessoitua – Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?" (Gummerus, 2025).

Ultraprosessoitu ruoka, tai UPR, on määritelty jokaiseksi ruoaksi, joka on kulkenut rankan prosessoinnin läpi ja sisältää vähintään yhden ainesosan, jota ei löydy tavallisesta kotikeittiöstä. Tämäntyyppinen ruoka kattaa valtaosan nykypäivän ruokavaliosta maailmanlaajuisesti, sillä asiantuntijoiden mukaan tyypillinen ihminen saa jopa 60 prosenttia päivittäisestä energiastaan ultraprosessoitua ruokaa.

Van Tullekenin mukaan 80-prosenttinen UPR-dieetti voi näyttää hurjalta, mutta se ei ole kovinkaan kaukana siitä, mitä monet ihmiset syövät nykyisin. Hän havaitsi omia kokemuksiaan ja tutkimustaan kirjaa varten, että heikkolaatuinen ruoka voi todella vaikuttaa terveyteen merkittävällä tavalla.

Eri ruokaryhmät

Ruokatuotteet voidaan jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu prosessoimattomista tai vähän prosessoiduista ruoista kuten tuoreista vihanneksista ja viljoista. Toinen ryhmä sisältää prosessoituja raaka-aineita, kuten öljyjä, sokereita ja mausteita.

Kolmas ryhmä on prosessoitu ruoka, johon kuuluvat esimerkiksi pähkinät ja hedelmät, joita on käsitelty sokeriliemessä. Neljäs ja vaarallisin ryhmä on ultraprosessoitu ruoka, joka on läpikäynyt useita teollisia vaiheita ja koostuu monista kemiallisista yhdisteistä. Esimerkiksi Pringles-perunalastut on valmistettu taikinasta, ei suoraan perunoista.

Ultraprosessoidut ruoat kuten makeiset, sokeripitoiset juomat ja pakastetut ateriat voivat olla houkuttelevia, mutta niiden nauttiminen tuo mukanaan useita terveysriskejä. Van Tulleken huomasi tämän heti kokeilunsa alussa: hän huomautti, että päivittäinen ruokavalio tuntui jopa tylsältä ja massalta, joka ei tyydyttänyt nälkää mutta täytti vatsan.

Ruoan helppous johtaa liialliseen syömiseen

Koska ultraprosessoitu ruoka on niin helppoa ja nopeaa valmistaa, se aiheuttaa helposti ylensyöntiä. Van Tulleken mainitsi, että valmistaessaan aterioita perheelleen hän saattoi nopeasti syödä liikaa, jopa ennen kuin muut olivat vielä loppuunsaattaneet ateriaansa.

"Kaikki mitä söin, muistutti toisiaan; mitään ei tuntunut erityiseltä, eikä tyytyväisyyttä tullut vaikka ravintoa oli runsaasti," hän kirjoittaa. Ultraprosoitu ruoka voi olla niin nopeasti nautittavaa, että sen seurauksena saattaa päätyä syömään enemmän energiaa kuin tavallisesta ruoasta.

Loppuvaikutukset ja herätys

Kokeen loppuvaiheilla van Tulleken alkoi huomata terveysongelmien ilmenemistä, kuten ummetusta ja vatsakipua. Hän teki myös närkästyvän havainnon: "Tuntuu kuin olisin vanhentunut kymmenessä vuodessa vain muutamassa viikossa, ja kehoitus tuntui särkevän. Paino oli noussut kuusi kg ja vaatteet alkoivat tuntua tiukoilta."

Kirjan mukaan monet maat, kuten Belgia, Kanada ja Ranska, tekevät parhaansa vähentääkseen ultraprosessoidun ruoan kulutusta. Van Tulleken kannustaa lukijoitaan pohtimaan omia ruokavalintojaan: "Kun syöt UPR:aa, kysele itseltäsi, kuka sen on valmistanut ja mitä se todella on?"

Ultraprosessoidun ruoan kulutuksen vähentäminen voi olla myös ympäristön kannalta merkittävää. Van Tulleken arvioi, että suurin osa UPR:stä ei ole elintärkeää, joten sen tuotanto on turhaa ja saastuttavaa. On aika herätä ja muuttaa ruokailutottumuksiamme terveellisempään suuntaan!