Historia

Huhtikuun 9. päivänä 1940, kun Suomi oli jo päättänyt talvisotansa, Norjassa tilanne oli kireä ja jännittävä. Samaan aikaan Saksalla oli suunnitelmia Norjan valtaamiseksi, ja Adolf Hitlerin henkilökohtaisella käskyllä laivasto-osasto lähetettiin tehtävään.

Iltana 8. huhtikuuta noin kello 23 Norjan laivaston vartiovene KNM Pol III havaitsi tuntemattoman laivasto-osaston lähestyvän Osloa ja ampui hätämerkki laukauksen ilmaan. Norjalaisaluksen kohtalo oli sinetöity, kun se joutui tulitaisteluun saksalaisen torpedovene Albatrosin kanssa; aluksen miehistö jäi vangiksi, ja kapteeni Leif Welding-Olsen kaatui ensimmäisenä sodan uhreista Norjassa.

Saksalaisilla oli käytössään moderni 205-metrinen Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä lippulaivanaan, minkä lisäksi osastoon kuului useita pienempiä aluksia, kuten Lützow ja Emden. Nämä alukset olivat varustettu kehittyneellä aseistuksella, mutta Norjan rannikkolinnakkeet olivat jääneet huonoon kuntoon, sillä niiden tekninen huolto ja ammushuolto oli laiminlyöty rauhan aikana.

Oscarsborgin linnoituksen komentaja, eversti Birger Eriksen, päätti kuitenkin toimia toisin. Hän käynnisti tulitoimenpiteet omalla vastuullaan, vaikka sotajoukkojen toiveet olivatkin heikot. Eriksenin joukot pystyivät käyttämään vain kahta vanhaa 280 millimetrin tykkiä, jotka tunnettiin lempinimillä ”Mooses” ja ”Aaron.” Tykit saivat vain kerran ampua, mutta niiden tulikikkakengät tulivat elintärkeiksi taistelussa.

Kello 4.12 Oscarsborgin linnoitus avasi tulen, jolloin Blücher oli noin 1 800 metrin päässä. Kaksi tykkiä laukaisi tulen lähes samanaikaisesti; ”Mooses”-tykki ei onnistanut, mutta ”Aaron”-tykin ammus sytytti laivan varustuksen tuleen.

Kauhea kuoro syntyi, kun Blücherin miehistö alkoi laulaa kansallista hymniään, ilman aavistusta siitä, että heitä vastaan taisteleva norjalaisjoukko oli samaan aikaan eurooppalaisen sodan ytimessä. Seuraavaksi vastarannalla Drøbakissa ollut rannikkopatteri avasi tulen osuen saksalaisalukseen useita kertoja, mikä lisäsi laivan tuhoamisen todennäköisyyksiä.

Norjalaisilla oli käytössään vain vanhoja Itävalta-Unkarissa valmistettuja höyrytorpedoja, mutta ne olivat tehokkaita. Eversti Eriksen määräsi hyökkäykseen, ja komendantti Andreas Anderssen laukaisi kaksi torpedoa, jotka osui Blücherin keulaan ja venyttelevät tulipalot aluksessa levisivät nopeasti. Aluksen kohtalo oli sitä myötä niitetty.

Blücherin hylky on edelleen Oslovuonon pohjassa, ja vaikka sen öljysäiliöt on tyhjennetty ympäristövaurioiden ehkäisemiseksi, sen muisto elää. Oscarsborgin linnake onnistui estämään saksalaisten etenemisen pääkaupunkiin, vaikka Norja joutui pian antautumaan. Eriksenin sankariteko metsäänjätti uskomattoman perinnön, ja hänet muistetaan yhä Norjan kansallissankarina.