Turkulainen Konsta Lahtinen, joka toimi metallityön opettajana Puropellon koulussa, testamenttasi vuonna 1967 sekä keskustakaksionsa että 90 000 markkaa stipendirahastoksi teknisen alan opiskelijoille. Lahtisen toiveena oli, että varat käytettäisiin Puropellon metallityön oppilaiden stipendeihin, mutta vuonna 2018 Turun kaupunki yhdisti Lahtisen varat kaupungin yhteiseen stipendipottiin, mikä aiheutti hämmennystä koulun vanhempainyhdistyksessä.

Alun perin kymmenen vuoden ajan stipendejä myönnettiin vuosittain viidestä kahdeksaan parasta teknisen työn oppilasta, ja stipendin suuruus oli markka-aikaan 1000 markkaa, mikä oli merkittävä summa. Nykyisin stipendin suuruus on 400 euroa, mutta sen saaminen on muuttunut opintosuoritusten mukaan, ei enää käsityö- ja teknisten taitojen perusteella.

Turun kaupungin kasvatus- ja opetusjohtaja Timo Jalonen selittää, että rahastojen yhdistäminen perustuu resurssien säästämiseen ja hallinnollisen työn keventämiseen. Kaupunki on aikaisemmin yhdistänyt stipendirahastoja vuonna 1972 ja nyt jälleen 2018. Jalonen myöntää, että Lahtisen stipendiin liittyen on ollut haasteita, erityisesti koulupolkujen ja oppiaineiden muutosten vuoksi – vuosiin ei ole ollut tarjolla teknistä työtä erillisenä oppiaineena.

Puropellon vanhempainyhdistys on pettynyt kaupungin päätöksiin. Yhdistyksen puheenjohtaja Saija Koski ja varapuheenjohtaja Anna-Leena Suominen pitävät tilannetta epäoikeudenmukaisena opiskelijoita kohtaan, sillä stipendit on siirretty arvosanojen mukaan myönnettäväksi ilman huomioimista käsityötaitojen kehittämisessä.

Vanhempainyhdistys aikoo selvittää mahdollisuuksia palauttaa testamentin mukainen käyttö, ja kaupungin edustajat ovat myös miettineet, olisiko stipendien jakamistapaa mahdollista muuttaa potiitteiden mukaan.

Onko mahdollista, että Lahtisen alkuperäiset toiveet vielä toteutuvat? Lisäämme, että Puropellon koulu on pyrkinyt kehittämään opetustaan ja lisämaan teknisiä aineita tulevina vuosina. Vanhempainyhdistys ja muu koulun henkilökunta keskustelee intensiivisesti siitä, miten perinteitä voitaisiin kunnioittaa ja samalla tarjota opetusta, joka vastaa nykyajan tarpeita.