Kohtukuolema on Suomessa erittäin harvinainen raskauskomplikaatio, joka määritellään sikiön kuolemaksi kohdussa 22 raskausviikon täytyttyä tai kun kuolleena syntynyt lapsi painaa 500 grammaa tai enemmän. Ennen tätä puhutaan keskenmenosta.

Kohtukuoleman yleisyys Suomessa on alle 3/1000 synnytystä vuodessa, ja vuonna 2023 kohtukuolemia tapahtui 124. Tämä asettaa Suomen kohtukuolemaluvut maailman alhaisimmiksi. Kansainväliset vertailut eri maiden välillä ovat kuitenkin haastavia, sillä määrittelevä raskausviikkoraja vaihtelee. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee käyttämään kansainvälisissä vertailuissa 28 raskausviikon viikkorajaa; tällöin Suomessa kohtukuolemat ovat vielä harvinaisempia, noin 1,8/1000 synnytystä.

Kohtukuolema voi johtua monista syistä. Yleisin syy on istukan vajaatoiminta, joka usein aiheuttaa sikiön kasvuhidastumaa. Myös istukan ennenaikainen irtoaminen, napanuorakomplikaatiot ja sikiön anemia voivat johtaa kohtukuolemaan. Infektiot ja geneettiset syyt, kuten kromosomihäiriöt ja sikiön epämuodostumat, ovat myös mahdollisia syitä.

Valitettavasti aina kohtukuoleman syy ei selviä. Kuitenkin kuolleena syntyneelle lapselle tehtävä ruumiinavaus, istukan tutkiminen kudosnäytteineen ja geneettiset testit voivat antaa tärkeää tietoa.

Kohtukuoleman riskitekijöitä ovat ensisynnyttäjyys, äidin korkea ikä (yli 35), lihavuus, tupakointi, raskautta edeltävä diabetes ja verenpainetauti, sekä pre-eklampsia. Myös matala koulutustaso ja huono sosioekonominen tilanne voivat kohottaa riskitasoja. Eri etnisillä taustoilla on huomattu olevan merkitystä; esimerkiksi afroamerikkalaisilla naisilla Yhdysvalloissa on kaksinkertainen kohtukuoleman riski verrattuna eurooppalaistaustaisiin.

Raskauden seuranta on avainasemassa kohtukuoleman ehkäisyssä. Verenpaineen ja verensokerin optimointi ennen raskautta, sekä foolihapon saanti, voivat vähentää riskejä. Neuvolat seuraavat raskauden aikana äidin terveyttä ja tekevät tarvittavat tutkimukset varhaisessa vaiheessa, kuten sokerirasitustestin raskausdiabeteksen varalta.

Kohtukuoleman todettua synnytys käynnistetään; kohdunsuuta voidaan kypsyttää lääkkeellisesti tai mekaanisesti. Synnytyksessä on mahdollista saada kivunlievitystä ja yleensä keisarileikkaus tulee kyseeseen vain erityistapauksissa.

Kohtukuolema ja sen käsittely vaativat myös psyykkistä hoitoa, ja synnytyssairaalassa turvaudutaan henkiseen tukeen. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuus tavata psykologeja, sairaalapastoreja ja sosiaalityöntekijöitä, jotka tukevat heitä vaikeissa tilanteissa ja hautajaisten järjestelyissä.

Suomessa kaikki kohtukuoleman kokeneet äidit ovat oikeutettuja äitiysrahaan, ja isät voivat saada isyysrahaa. Kohtukuoleman jälkeen asiaan liittyvien tutkimusten ja selvitysten tekeminen vie aikaa, mutta neuvottelut uudesta raskaudesta voidaan aloittaa ilman pelkoa kohonneista riskeistä, mikäli aiemmalle kohtukuolemalle ei löydy selitystä.

On tärkeää jatkaa avoimia keskusteluja ja tukea kohdanneiden perheiden jaksamista ja henkistä hyvinvointia. Koulutettujen ammattilaisten rooli on merkittävä tämän kannalta, ja yhteydenpito neuvolan kanssa on sujuvuuden kannalta tärkeää.