Hiki virtaa ja tunnelma on sähköinen Järvenpään jäähallissa, kun luisteluvalmentaja Ari-Pekka Nurmenkari, 41, valmistautuu iltapäivätreeniin. Hallissa kuuluu nuorten luistelijoiden naurua ja valmentajan kannustushuudot, kun 8–10-vuotiaat KJT Haukkojen juniorit asettuvat jäälle.

Iltalehden keski-ikäinen toimittaja on ottanut haasteen vastaan ja astuu luistelukentälle. ”Miksi et sido luistimennauhoja ylöspäin asti?” Nurmenkari kysyy, sillä toimittaja on jättänyt ylimmän reiän tyhjälle. Hänen on tunnustettava, ettei hän ole sitonut luistimiaan oikein, vaikka vuosia on kulunut jääkiekon parissa.

Nurmenkari neuvoo, että nauhat kannattaa sitoa tiukasti ylöspäin, mutta toiseksi ylimmän reiän voi jättää auki, mikä parantaa nilkan liikkuvuutta ilman, että luisteluasento kärsii. ”No ei ihme, että varpaani ovat olleet jäässä”, toimittaja pohdiskelee treenikokemustaan.

Valmentaja korostaa myös, että painon tulee liikuskella jalalta toiselle, jotta luistelu olisi tehokasta ja kevyttä. Tämä osoittautuu tärkeäksi, ja Nurmenkari ohjaa toimittajalle useita vinkkejä treenin aikana.

Kun harjoitus etenee, maitohappo alkaa tehdä tuloaan reisissä, mutta nuoret luistelijat tuntuvat nauttivan jokaisesta hetkestä. Itse asiassa, Nurmenkari yllättää toimittajan keksimällä treenit, joita NHL-tähti Roope Hintz on saanut osakseen.

Vaikka toimittajalla ei ole juomapulloa mukana, hän tekee pyynnön, etteikö treeneissä voitaisi tarjota vettä. Kun treeni jatkuu, lounas tuntuu uhkaavalta paluuteeltä, ja hän saa piiloutua vaihtoaitioon.

Ennen kuin toimittaja ehtii tajuta, hänelle annetaan, suurten urheilukoetusten tapaan, tämän treenin ”löysä” loppuspurtti. Nurmenkari kannustaa häntä, mutta lopulta tämä ei tunnu yhtään helpolta. Luistelen ja riippuen kuminauhasta, olo on kuin olisi nostettuna koko tilaisuuden ajan. Kaikki tämä johtaa tilanteeseen, jossa hän kymmenien lasten edessä hyppelehtii ja naureskelee itselleen.

Kun treeni lähenee loppua, Nurmenkari muistuttaa, että jotkut lapset tekevät jo hurjempia liikkeitä, kun hän ei jumittunut vanhoihin ja mukautumattomiin tapoihinsa. Silti, joukko on kannustava ja lapset taputtavat häntä varten.

”Oli enemmän hauskaa kuin vaivannäköä”, toimittaja myöntää Nurmenkarille, joka itse istuu lauantaisin jääharjoituksissa monen tunnin ajan.

Treenin päätyttyä toimittaja hihittää jopa omalle tuskastumiselleen. ”Ehkä tästä on hyötyä myös leppoisilla höntsävuoroilla”, hän ajattelee, kun varpaat ovat yllättäen lämpimänä – varmasti uusi kokemus!