Kulttuuri rikkaana ja monimuotoisena:

Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) apurahoja arvioiva kirjailija Pauliina Vanhatalo on herättänyt keskustelua ehdottaessaan apurahaa kahdelle muulle kirjailijalle, joiden kanssa hän on viettänyt aikaa kesämökillä. Vanhatalo kertoo, että itsensä kyseenalaistaminen on siihen syynä, että sosiaalisen median tarinoissa nousevat esiin huolenaiheet mahdollisista esteellisyyksistä.

Taike arvioi apurahahakemuksia, ja Vanhatalon lisäksi toinen arvioija luki hakemuksia, mutta Vanhatalon läheiset suhteet ehdotettuihin kirjailijoihin herättivät epäilyksiä. Taike, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa, on sitoutunut toimintansa avoimuuteen ja rehellisyyteen.

Vanhatalo julkaisi Instagram-tilillään päivityksiä, joissa hän kertoi yhteisistä hetkistä kollegoidensa kanssa. Nämä tarinat herättivät huomiota myös kirjailija Ida Pimenoffissa, joka haki apurahaa mutta ei saanut sitä. Pimenoff epäili, että Vanhatalon suosikkihenkilöiden arviointi saattoi olla puolueellista, ja hän lähetti oikaisuvaatimuksen Taikeen.

Vaikka Pimenoff ei syyttänyt Vanhataloa suoraan, hän halusi selvityksen arviointimenettelyn esteellisyydestä. Taike hylkäsi oikaisuvaatimuksen, ja Pimenoff valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus päätti maaliskuussa, että Vanhatalo oli esteellinen rehottavien yhteyksien vuoksi, ja määräsi asian käsiteltäväksi uudelleen.

Vanhatalo on ollut Taiken arvioitsijana ja hänellä on ollut koulutuksia esteellisyysasioissa. Taiken edustaja Henri Terho puolustaa Vanhatalon toimintaa ja korostaa, että päätökset ovat seurausta voimassa olevista ohjeista. Terhon mukaan Taiken toimintatavat ja arviointikäytännöt varmistavat sen, että taiteen alan asiantuntijat tekevät rehellisiä arvioita upouusista hakemuksista. Hän myöntää, että pieni kulttuuriyhteisö saattaa johtaa tilanteisiin, joissa esteellisyyksiä on vaikea välttää.

Pimenoff huomauttaa, että vaikka hän ei peräänkuuluttaisi apurahaa itse, hänen tärkein tavoitteensa on, että kaikki hakijoiden anomukset arvioidaan puolueettomasti ja tasapuolisesti. Hän pitää valitettavana, ettei muiden hakemuksia otettu uudelleen käsittelyyn, mikä voi vaikuttaa heidän oikeusturvaansa.

Vanhatalo pitää koko tilannetta erikoisena ja huomauttaa, että verkostoituminen ja yhteistyö ovat keskeisiä osa-alueita luovassa työssä. Samalla hän on huolissaan siitä, että henkilökohtaisten suhteiden esiin tuominen voi heikentää mahdollisuuksia objektiiviseen arviointiin.

Apurahajärjestelmän ongelmat herättävät laajempaa keskustelua kulttuurimaailmassa.

Onko suomenkielisessä kulttuurimaailmassa esteellisyystaulukot riittävät varmistamaan, että kaikki taiteelliset hankkeet saavat ansaitsemansa tuen? Vanhatalo kaipaa suurempaa arvioitsijaryhmää, mikä voisi parantaa arvioinnin objektiivisuutta ja tarjota enemmän erilaisia näkökulmia.

Tämä tapaus tuo esiin kulttuuritoimijoiden välisiä suhteita ja niiden vaikutuksia taiteen tukemiseen. Vihdoin kulttuurisektorilla on aika keskustella avoimesti ja rehellisesti siitä, miten esteellisyys ja ystävyydet vaikuttavat päätöksiin. Kysymys kuuluu: Pystytäänkö kulttuurielämässä luomaan tilaa oikealle, puolueettomalle arvioinnille, vai tummentavatko henkilökohtaiset suhteet aina taustalla? Tämä keskustelu on vaikeaa, mutta välttämätöntä kulttuurisen kehityksemme kannalta.