Jukka Peltolan muisto kolmen minuutin juoksulenkistä on jäänyt ikimuistoisena hänen mieleensä. Tapparan joukkue oli komennettu juoksulenkille, ja tilanne muuttui jännittäväksi, kun Peltola ja joku muu nuorempi pelaaja päättivät lopettaa juoksun aikaisin. Tämä sai kokeneet konkarit, Janne Grönvall ja Janne Ojanen, puuttumaan asiaan ja muistuttamaan heitä tehtävän loppuun saattamisesta.

Peltolan esimerkki kuvaa hyvin Tapparan arkea ja sen vaatimustasoa, jota ylläpidetään pelaajien ja valmentajien toimesta. "Arkiset pienet asiat luovat ympäristölle vaatimustasoa," Peltola tiivistää. "Vaatimustaso tarttuu, ja se leviää kopista muihin pelaajiin."

Peltola alkoi uransa Tapparassa kaudella 2006–07 ja muistuttaa, kuinka Ojasen ja Ville Niemisen kaltaiset johtajat auttoivat häntä kehittymään. Ojanen oli hiljainen, mutta karismaattinen johtaja, kun taas Nieminen oli intohimoinen ja energinen. "Ville oli aina sydämellään mukana", Peltola sanoo ja korostaa, kuinka eri tyylit johtaa voivat inspiroida nuorempia pelaajia.

Peltola itse jauhoi pitkään alaketjuissa ennen kuin nousi isoon rooliin. "Jos haluat pelata, jätä ego Kopin ovelle," hän neuvoo. "Jäätikö se aikaa tuskaiseksi? Ei oikeastaan, mutta se ei ollut sellaista, mitä olin kuvitellut. Otin sen mahdollisuutena oppia ja kasvaa."

Peltola painottaa halua oppia ja kehittyä koko uransa ajan. HIFK:n Marko Ojanen, hänen pitkäaikainen valmentajansa, oli tärkeä opettaja. Peltola kuvailee oppimisprosessiaan "ei vain lenkkipolkuna, vaan pelin ymmärtämisen kautta videoiden ja keskustelun avulla."

Uran varrella Peltola kohtasi haasteita, muun muassa kauden alussa tapahtuneen vakavan aivotärähdyksen. "Se oli pelottava tilanne, ja ajattelin, että haluan vain päästä normaaliksi."

Huolimatta vaikeuksista, Peltola onnistui urallaan, voitti useita mestaruuksia ja jätti jälkensä Tapparan historiaan. Kauden 2016 mestaruus oli erityinen hetki, joka kasvatti hänen sisäistä luottamustaan ja yhdistelee löydetyt opit joukkueen pelaamiseen. "Yhteisöllisyys ja sitoutuminen on kestävä asia, johon ei voi hellittää."

Viimeisenä pelikautenaan Peltola nautti pelaamisesta, mutta toukokuussa 2022 hän päätti uransa. "Se oli upea ele kunniasta, kun paita jäädytettiin Nokia-areenalla. Se oli selvän arvostuksen osoitus pitkästä työstäni."

Jukka Peltola ei jäänyt tyhjyyteen uran päättyessä, vaan jatkaa opiskelua Tampereen yliopistossa sekä valmennustyössä. "Rakennustekniikka kiinnostaa minua, mutta valmennus on edelleen mahdollinen tulevaisuudessa."

Viimeinen kysymys kuuluu: mitä seuraavaksi? "Elämä kiekkomaailman jälkeen on täynnä mahdollisuuksia, ja aion tarttua niihin, niin opiskelussa kuin valmennuksessa." Peltolan tarina on yksi uhrauksista ja periksiantamattomuudesta, ja hänen monumentaalinen hyppy yhä vaatisivat kaivattua kunnioitusta.