Jukatanin niemimaata halkova kiistanalainen junarata, Tren Maya eli mayajuna, on herättänyt laajaa keskustelua ja vastustusta jo ennen rakentamisen aloittamista vuonna 2020. Nyt, kun rautatie on avattu ja liikennöinti on käynnistynyt, tilanne ei ole parantunut; junat ovat tyhjillään, eikä matkailijat ole löytäneet tiensä näille uusille reiteille.

Monet ovat huolissaan junarakentamisen ympäristövaikutuksista. Kritiikkiä on esiintynyt erityisesti metsäkadosta, joka uhkaa Latinalaisen Amerikan toiseksi suurinta yhtenäistä viidakkoa. Jukatanin tutkimuskeskuksen mukaan rakentamiseen liittyvät työt ovat vieneet jopa 11 485 hehtaaria luonnonvaraista metsää. Paikalliset mayayhteisöt, joille tämä juna on nimetty, kärsivät rautatien vaikutuksista taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Yksi näistä yhteisöistä on Valladolidista kotoisin oleva Alicia Pech, käsityöläinen, joka ei käy matkustamassa junalla. Hän kertoo: "Me emme matkustele. Ei meillä ole varaa. Kukapa ei haluaisi nousta junaan ja ajaa jonnekin? Mutta nyt ei ole vierailijoita, ei ketään. Toivomme, että joulukuussa tulee taas turisteja." Valladolidiin on perustettu yksi 26:sta kaupungin ulkolaidoille rakennetuista asemista, mutta matkustusmahdollisuudet ovat osoittautuneet epäedullisiksi paikallisille.

Matkailijamassat ovat pysytelleet kaukana, mikä on johtanut siihen, että rautatien tuomia taloudellisia hyötyjä ei ole nähty. Virallisten tietojen mukaan joulukuun 2023 ja tämän vuoden elokuun välillä mayajunan toimivilla reiteillä matkusti vain 340 622 ihmistä, joka tarkoittaa keskimäärin vain 1 425 matkustajaa päivässä. Tämä on kaukana alkuperäisistä odotuksista, ja rakennustyöt jatkuvat edelleen kahdella muulla radalla.

Vaikka jotkut, kuten 78-vuotias Madelin Ortiz Maxcanasta, esittävät myönteistä näkemystä junasta, todellisuus on toinen. Ortiz toivoo, että juna voisi tuoda lisää asiakkaita hänen liiketoimintaansa, mutta hän myöntää, ettei se ole vielä tapahtunut. "Hinnat ovat kohtuulliset, vierailijoita on enemmän, mutta junia on liian vähän ja aikataulut eivät ole tarpeeksi joustavia," hän toteaa.

Maxcanín rautatieasemalla näkyy surullinen tilanne: monet liiketilat ovat tyhjillään ja siinä työskentelee vain muutama sotilas ja siivooja. Matkustajia ei juuri näy, mikä herättää huolta siitä, miten hanke vaikuttaa paikalliseen elinympäristöön ja talouteen.

Presidentti Andrés Manuel López Obradorin aikanaan esittelemä hanke lupasi tukea yhteisöturismia ja käsityöläisten liiketoimintaa junan asemilla. Kuitenkin todellisuus on tullut kalliiksi valtiolle, ja suurista lupauksista huolimatta paikalliset yrittäjät tuntevat itsensä huijatuksi. Miguel Anguas, kansalaisaktivisti ja Kanan Derechos Humanosin perustaja, varoittaa: "Juna on nimeltään mayajuna, mutta mayat eivät hallitse sitä. Tämä ei ole heidän hyväkseen, vaan paikallisille se on riiston huipentuma."

Huolestuttavaa on myös se, että alkuperäisestä kustannusarviosta on tullut valtava ylittyminen, ja rautatiehanke ei ole edes valmis. On yhä epäselvää, kenelle tämä hanke lopulta on hyödyllinen ja milloin paikalliset saavat kokea niiden lupaamia etuja. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten tilanne kehittyy ja vaihtuvatko matkailijat enää koskaan takaisin Jukatanilla.