Jorma Takala, eläkkeellä oleva mies, herätti äitinsä aamulla ennen kello kahdeksaa, vain muutama viikko pankkiryöstön ja verilöylyn jälkeen. Tuohon aikaan hänen perhetaustansa oli jo alkanut paljastua keskusrikospoliisin kuulusteluissa.

Jorman äiti kertoi, että hänen poikansa oli elänyt perheestään eristyksissä jo useita vuosia, ja hän oli asunut viime ajat äitinsä luona Kontulassa. Jorman avioliitto oli hajonnut ja hänen kaksi pientä tytärtään asuivat äitinsä kanssa, kun hän itse nukkui autossa tai milloin missäkin.

Rikkaana ja menestyvänä pitämä toimintansa oli karille ajautunut, ja Jorman taloudellinen tilanne oli heikentynyt vakavasti. Kun äiti herätti Jorman, hän pyysi vain 15 markkaa, ja äiti antoi hänelle 50 markkaa. Kun äiti palasi kotiin yhdentoista jälkeen, Jorma oli jo lähtenyt.

Mikään ei kuitenkaan voinut varoittaa äitiä siitä, mihin epätoivoiseen tekoon hän oli ryhtymässä. Kolme tuntia äidin kotiinpaluun jälkeen Jorma astui sisään Jakomäen Kansallispankin konttoriin haulikko kädessään ja kassissaan 20 kiloa dynamiittia.

Takalan taloudellista ahdinkoa oli edeltänyt yritystoiminta, joka ei ollut menestynyt. Jorma oli yhdessä ystävänsä kanssa perustanut elementtisaumausfirman, mutta se oli lopettanut toimintansa vain muutaman vuoden jälkeen. Kumppani kertoi, että Jorma oli ohjannut yrityksen varoja omalle tililleen, mikä sai rahoittaja-isän puuttumaan asiaan. Jorman toiminta oli epäilyttävää, eikä kukaan tiennyt, mihin hänen yritykseltään häviämä raha oli mennyt.

Yllätyksenä Jorman järkyttävä suunnitelma, pankkiryöstö, oli ollut pitkään valmisteilla. Hän oli aiemmin varastanut dynamiitteja suuresta maanrakennusfirman varastosta. Takalan toimintamuoto, ryöstö, oli niin äärimmäinen, ettei kukaan ollut sen aiemmin ennakoinut. Kuitenkin takana oli syvempi taloudellinen epätoivo.

Hän oli saanut 14 000 markan lappusen ulosottovirastosta juuri ennen ryöstöä. Tästä kuultuaan, Jorma päätti vaatia 2,5 miljoonaa markkaa pankista. Haulikko, dynamiitti ja panttivangit tekivät hänen vaatimuksistaan pelottavat.

Seuraukset olivat katastrofaaliset. Pankkiryöstö päättyi verilöylyyn Mikkelin torilla, missä Jorma Takala ja yksi panttivanki menettivät henkensä, ja useat muut, mukaan lukien poliisit ja sivulliset, saivat vammoja.

Vain kaksi päivää räjähdyksen jälkeen Jorma oli jättänyt kirjeen omille tyttärilleen postilaatikkoon. Kirjeessä hän pyysi anteeksi ja totesi, että ”tänään voi tapahtua jotain, joka erottaa meidät pitkäksi aikaa.”

Stanfordin tiedeyhteisö on kiinnostunut tästä tapauksesta, ja se on saanut myös kansainvälistä huomiota, sillä se tuo esiin taloudellisen epätoivon, joka voi johtaa äärimmäisiin tekoihin. Uskontaloudelliset teemat nousevat usein esiin keskusteluissa, ja asiantuntijat painottavat, että taloudellinen ahdinko ei ole vain yksilöllinen ongelma, vaan se heijastaa laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä.