– Perse alas! Tämä valmentajan käsky kesken luistelutreenin on varmasti tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle jääkiekkoilijalle. Omassa urassani olen kuullut sen monta kertaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun pää menee alas, jää pelaajalta huomaamatta monet tärkeät asiat pelissä.

Jos pää painuu alas, on lähes mahdotonta havainnoida, mitä ympärillä tapahtuu. Tämä voi kentällä johtaa siihen, ettei näe pelikavereita tai pahimmassa tapauksessa vastustaja jyrää yli. Luisteluasennon pitäisi olla ryhdikäs ja keskittyä katse ylöspäin.

Luistelutekniikan kehittäminen ei ole helppoa, ja se korostuu erityisesti nuorilla pelaajilla. Vanhat tavat, kuten kyynärpäiden alhaalla pitäminen ja pään tuijottaminen maahan, voivat olla iso este kehitykselle. Jäälätkin ovat tulleet esiin, ja valmentaja Ari-Pekka Nurmenkari antaa neuvoja jo ennen kuin lapset astuvat kaukaloon. "Varusteet täytyy olla oikean kokoiset ja kireällä", hän painottaa oppilailleen.

Tämän lisäksi hän tarkkailee lasten liikkuvuutta ja havainnoi heidän kykyään siirtää painoa luistimilta toiselle. Niille, jotka eivät saa kyykkyyn maalla, voi jäälle meno olla erittäin haastavaa, ja luistelu hyytyy helposti.

Luistelutekniikan opettaminen on erityisesti kokeneemmille pelaajille vaikeaa nopeissa tilanteissa, sillä heidän kehonsa on jo tottunut vanhaan tekniikkaan. "Uuden oppiminen voi viedä aikaa, ja luistelija saattaa kokea, että nopeus ei riitä", Nurmenkari täydentää.

Monet tunnistavat Nurmenkarin 41, taitoluistelijana taustaltaan, mutta hän on pelannut myös jääkiekkoa 15-vuotiaaksi. Jäätaitoksen lisäksi hänen asiakkainaan on sekä NHL-tähtiä että nuoria pelaajia. Hänelle tarjottiin työtä Roope Hintzin kanssa jo kolme vuotta sitten. "Luulin ensin, että Roope haluaisi treenata kanssani kerran viikossa, mutta hän halusi kolme kertaa. Mietin, miten jaksan moista tahti”, Nurmenkari kertoo.

Hintz on yksi NHL:n parhaista luistelijoista, mutta Nurmenkari ei halua ottaa kunnian siitä itselleen. Hänen kanssaan työskentelyyn liittyy sekä fysiikan että tekniikan kehittämistä; kevyempi ja energiatehokkaampi luistelu on tavoitteena. "Roope osaa todella hienosti käyttää teriään", hän kehaisee.

Mutta mitä mieltä Nurmenkari on Patrik Laineesta, joka ei ole yhtä virtuoosimainen luistelijana? "En ole ollut hänen kanssaan jäällä, enkä tiedä, mitä hän on tehnyt. Iäkkäämmällä pelaajalla vanhasta tekniikasta irti päästäminen voi olla haastavaa. Vanhat maneerit ovat vaikeita muuttaa", Nurmenkari huomauttaa.

Eri pelityylit vaativat erilaisia luisteluominaisuuksia, ja jokaisella pelaajalla on omat vahvuutensa. Nurmenkari on kokeillut lukemattomia eri urheilulajeja, mutta jääkiekko pysyy hänen sydämessään. Hän on isänsä kanssa usein treenien jälkeen vaihtanut varusteita pakettiautossa – alkujuuret ovat syvällä.

Nykyisin Nurmenkarilla on kolme lasta, joista kaksi pelaa jääkiekkoa. "Paras hetki on se, kun oppilas tajuaa uuden asian, ja lamppu syttyy!", hän iloitsee. "Jatkuva oppiminen ja kehittyminen on todella tärkeää, ja toivon voivani auttaa nuoria pelaajia kehittymään huippuluokkaan. Jäätikö itsesi aiemmin?", kysyn asiakkailtani.