Työehtosopimusneuvotteluiden ilmapiiri on jälleen kerran kiristynyt, ja muutospaineet ovat suuria. Hallituksen viime vuoden aikana läpi viemät lakimuutokset, kuten irtisanomiskynnyksen laskeminen ja lomautusilmoitusajan lyhentäminen, ovat jo herättäneet huolta työntekijöiden oikeuksien kaventumisesta sekä mahdollisista ansiotason laskuista. Tämä on erityisen huolestuttavaa heille, joilla tilanne on jo ennestään heikko. Poikkeuksellisesti myös työttömyysturvasta leikkaaminen nostaa päätään, mikä vain pahentaa tilannetta.

Ajatus siitä, että työhyvinvointi tulisi nähdä omana kokonaisuutenaan neuvotteluissa, on enemmän kuin ajankohtainen. Sen sijaan, että jokaisesta työaikamuutoksesta keskusteltaisiin vain kustannusnäkökulmasta, tulisi työhyvinvointi ymmärtää investointina, joka voi tuoda mukanaan tuottavuutta ja parempaa kannattavuutta yrityksille. Erityisesti kuljetusalalla on tärkeää kehittää työ- ja lepoaikojen järjestelyjä niin, että työntekijöiden tarpeet otetaan aidosti huomioon. Tämä voi parantaa työn sujuvuutta ja vaikuttaa positiivisesti myös asiakaskokemukseen.

Työelämän laadusta käytävät neuvottelut eivät useinkaan koske pelkästään rahakysymyksiä, vaan ne liittyvät vahvasti työntekijöiden hyvinvointiin ja oikeudenmukaisuuden tunteeseen. Miksi laatukysymyksiä pitäisi mitata lyhytnäköisesti kustannusten kautta? On tutkittu, että työhyvinvoinnin lisääminen voi johtaa merkittäviin tuottavuushyötyihin myös suorittavalla sektorilla, ei vain asiantuntijatyössä.

Käynnissä oleva neuvottelukierros on siis avainasemassa työn tulevaisuuden kannalta. Työnantajilla on tällä hetkellä etulyöntiasema, sillä heillä on hallituksen tuki taustallaan. Politisoituminen työmarkkina-asioissa voi johtaa ennustamattomiin seurauksiin, mikäli neuvottelut päätyvät täysin epätasa-arvoisiin tiloihin. Tämä herättää kysymyksiä: Halutaanko tosissaan edistää tasapuolista sopimista, vai tullaan vain viemään kaikki mahdollinen irti apuvälineistä kehityksen kustannuksella?

Tuleva lainsäädäntö, joka rajoittaa valtakunnansovittelijan mahdollisuuksia, voi merkitä merkittävää muutosta työmarkkinoiden dynamiikassa. Työntekijöiden äänen kuuleminen on keskeistä, ja nyt olisi otollinen hetki työelämän laadun puolesta. Voimaantulevat muutokset saattavat vaikuttaa yhteiskunnan vakauteen. Mikäli työlainsäädännön painopiste siirtyy yhä enemmän poliittisten intressien alle, uhkaa sopimuskulttuuri heikentyä.

On tärkeää, että työelämässä toimijat, niin työntekijät kuin työnantajat, pyrkivät vuoropuheluun ja tasapainoon. Lyhytnäköisten voittojen hakeminen voi kostautua pitkällä aikavälillä. Jos hallitusten tukena oleminen mahdollistaa politiikan läpitunkemisen työmarkkinoille, mikäli poliittinen apuvaikutus kasvaa, on kyseessä ongelma, joka tulisi ratkaista nopeasti ja tehokkaasti. Työhyvinvointi ei ole vain innovaation, vaan myös vakaan ja rauhallisen yhteiskunnan edellytys.