Isä Damaskinos, oikealta nimeltään Jaakko Olkinuora, syntyi ja kasvoi Janakkalan maaseudulla, jossa hänen lapsuutensa oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Jo nuoresta pitäen hän oli aktiivinen ja utelias nuori, joka ei epäröinyt kyseenalaistaa ympäröivää maailmaa. Hän oli varhaisessa iässä kiinnostunut monista asioista ja osalistui innokkaasti suurin piirtein kaikkeen, mikä häntä kiehtoi.

Hän suoriutui hyvin koulussa ilman erityistä ponnistelua, ja hänen intohimonsa oppimiseen oli ilmeinen. ”Olin nopea oppimaan, ja uteliaisuus oli minulle tärkeintä”, isä Damaskinos muistelee. Mukaan mahtuivat niin tanssi, musiikki, kuvataide kuin judokin.

Lapsena hän kyseli äidiltään, mitä seuraavana päivänä voisi tehdä, ja halusi olla aktiivisesti mukana. Isä Damaskinosilla oli läheinen side perheeseensä, ja vaikka perhe ei ollut erityisen uskonnollinen, nuorelle pojalle uskon asiat kiehtoivat häntä suuresti. Hän osallistui seurakunnan toimintaan, ja hänen kiinnostuksensa eri uskontoon kasvoi.

15-vuotiaana Hämeenlinnan ortodoksikirkossa tapahtui jotain, mikä muutti hänen elämänsuuntaansa. Hänen isänsä oli remontoinut kirkkoa, ja hänen avustuksensa toi hänet lähemmäksi ortodoksista perinnettä. Isä Damaskinos tunsi, että luterilainen rukoustapa ei kehittänyt hänen uskoa riittävästi. ”Ortodoksisessa kirkossa rukous yhdistää meidät Jumalaan”, hän toteaa.

Vuosien varrella hän päätti hakeutua vaihto-oppilaaksi Kreikkaan, missä hän vietti aikaa Athosvuoren luostareissa. Tämä kokemus vahvisti hänen haluaan periä munkin elämäntapa. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kreikkalaista filologiaa ja myöhemmin teologiaa Joensuussa.

2015 vuonna Isä Damaskinos vihittiin munkiksi Xenia-luostariin. Hänen valintansa luostariin ei ollut helppo, mutta se oli voimakkaasti sydämen asia. Nykyään hän on keskittynyt akateemiseen tutkimukseen Itä-Suomen yliopistossa, ja hänellä on lupa luostarin johtajalta opettaa.

Viime vuosina hän on palannut Janakkalaan, missä hän asuu vanhassa kotitalossaan. Asuminen kerrostalossa oli hänelle haaste, ja siksi hän on asettunut Lintuvuorelle naapureidensa pariin. Isä Damaskinos on avannut pop up -kahvilan kesäisin, jossa hän on saanut paljon vieraita ja rakentanut siteitä paikallisiin asukkaisiin.

Hänen tarinansa ei ole vain uskon ja rauhan etsimistä, vaan myös kykyä löytää oma paikka yhteiskunnassa huolimatta ennakkoluuloista. ”Olen aina ollut oman tieni kulkija”, hän sanoo. Isä Damaskinosin matka on todistus siitä, kuinka monimutkaista ja kaunista elämänpolku voi olla, ja se innostaa meitä kaikkia etsimään omaa rauhaamme.