Azerbaidžanin Bakussa käynnistynyt ilmastokokous sai heti alusta lähtien myrskyisät tuulet, kun Kiina esitti kaivattua ja suurta vaatimusta: huiman 1,3 biljoonan dollarin uusi rahoitustavoite. Vaikka monet maat, kuten Suomi, ovat luvanneet tukea köyhimpiä maita, todellisuudessa kehitysrahastoihin kohdistuvat leikkaukset ovat herättäneet huolta.

Suomen presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo ovat molemmat lupaaneet lisärahoitusta köyhille maille. Stubb ilmoitti Suome parantavan tukeaan Systematic Observations Finance Facility (SOFF) -rahastolle 2,5 miljoonalla eurolla. Tästä huolimatta Suomi on leikkaamassa ilmastotyöhön varattuja resursseja omasta budjetistaan huomattavasti enemmän.

Esimerkiksi kehitysjärjestöjen raporttien mukaan nykyinen hallitus tekee satojen miljoonien eurojen leikkaukset ilmastorahoitukseen, mikä vaarantaa kehittyvien maiden kyvyn reagoida ilmastokriisiin ja sopeutua sen vaikutuksiin. Erityisesti vihreät ilmastorahastot, joita tarvitaan muun muassa fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen puhtaalla energiakäytöllä, ovat kärsimässä. Suomi on pudottamassa rahoitusosuutensa sadasta miljoonasta eurosta 60 miljoonaan, mikä on huolestuttavaa kehitysmaiden näkökulmasta.

Kokouksen taustalla on ollut myös Yhdysvaltojen vetäytyminen ilmastoneuvotteluista Trumpin presidenttikauden myötä, mikä on luonut kaivattua tilaa Kinalle ja muille kehittyville maille esittää uusia ja suuria vaatimuksia. Kiina on vaatinut, että se ja muut vaurastuneet kehitysmaat pysyisivät rahoituksen saajina, ei maksajina, mikä on aiheuttanut eripuraa neuvottelujen kulussa.

”Kamala ilmastokokous alkamassa, itku meinaa tulla”, kommentoi asiantuntija Niko Humalisto Suomen lähetysseurasta epätoivoista tilannetta neuvotteluissa.

Lisäksi Argentiina on vetänyt neuvottelijansa pois kokouksesta, minkä taustalla on presidentti Javier Milein hallinnon päätös. Milei on tunnettu ilmastodenialismistaan ja Trumpin tukijana, mikä herättää kysymyksiä Argentiinan tulevasta roolista kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Huomionarvoista on, että EU:n rooli ilmastorahoituksessa on murroksessa. Vaikka EU on ollut suurin ilmastorahoittaja, sen sisäiset ristiriidat ja erimielisyydet voivat heikentää sen vaikutusvaltaa ilmastokysymyksissä. Humaliston mukaan EU:n olisi aika muodostaa uusia liittoumia, kun lännen riveissä on jo repeämiä.

Baku on nyt näyttämässä, millaisia haasteita kansainväliselle ilmastopolitiikalle on edessä, ja jopa pieniä mammuttimaisia päätöksiä vaaditaan, jotta köyhät maat saavat tarvitsemansa tuen ilmastotalkoisiin.