Suomessa keski-ikäisten hevosharrastajien joukossa liikkuu kollektiivinen trauma, joka liittyy hevosten myyntiin. Tämä alkoi, kun kouluratsastaja Kyra Kyrklundin hevonen, Matador, myytiin vuonna 1991. Monien toiveet kultamitalista Barcelonan olympialaisissa murenivat, kun Matadorin ratsastajaksi valikoitui japanilainen liikemies, joka oli ostanut hevosen talousvaikeuksista kärsiviltä Kytäjän Kartanoilta.

Kuten nuoret fretit reagoivat bändien hajoamiseen, myös hevostytöt olivat surullisia Matadorin lähtöä. Kyrklundin menestys jäikin sen jälkeen vähäiseksi. Hevosen ja ratsastajan yhteistyö on aina herkkä prosessi, ja harvoin uusi omistaja on kykenevä viettämään hevosta samaan menestyksen huippuheimoon.

Myynti voi kuitenkin olla pakollista ja järkevää. Urallaan nousussa oleva ratsastaja voi myydä hyvän hevosen ja todistaa kykynsä tunnistaa ja kouluttaa huippuhevosia. Tämä voi tuoda heille arvostusta ja avata ovia uusille mahdollisuuksille. Myyminen voi olla yhtä suuri saavutus kuin kilpailun voittaminen.

Toisaalta hevosen omistaminen voi olla riskialtista. Kilparatsastaja Henri Ruoste koki sen omakohtaisesti, kun hänen miljoonaluokan hevosensa, Kontestro, sai verisuonitulehduksesta vakavan vamman ja uraa jouduttiin katkokselle. Samat riskit piilosivat Piia Pantsun miehen Fredrik Jönssonin kohdalla, jonka hevosta tarjottiin satojen miljoonien arvoiseksi, mutta se loukkaantui myöhemmin vakavasti.

Suomalaisessa kilparatsastusmaailmassa vaikuttaa olevan epävirallinen sääntö, että hyvän hevosen myyminen on pakollista. Tämä on huolestuttavaa, koska hevosten myyntiä ei pitäisi demonisoida. Hevoskauppiaat, taiteilijat ja kauppiaat tekevät kaikki omaa työtään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että urheilulliselle menestykselle on myös oma arvonsa ja omistamisen ilo on kyettävä ymmärtämään.

Ratsastuksen ydin on yhteistyö hevosen ja ratsastajan välillä, ja hienot suoritukset vaativat aikaa syntyäkseen. Siksi aion aina tuntea surua, kun tähän hienoon yhteistyöhön tulee loppu. Sitä ei saa unohtaa - on tärkeää kunnioittaa sekä ratsastajia että heidän hevosiaan.

Kannattaa miettiä tarkkaan, onko hevosen myynti aina oikea ratkaisu. Jos on mahdollisuus pitää hevonen ja haluja jatkaa yhteistyötä, kannattaa pitää kiinni näistä ainutlaatuisista hetkistä yhdessä. Kilpailuissa saavutetut muistot ja vietetyt hetket ovat lopulta arvokkaimpia asioita, joita hevosharrastus meille tarjoaa.