Helsingin rantojen kiehtovuus on vaihtunut karheaksi ja betoniseksi maisemaksi. Massiivinen rakentaminen, johon on päädytty kasvuhaluisten suunnitelmien vuoksi, on tuonut mukanaan surullisen ja brutaalin näky: aiemmin henkeäsalpaavat merinäkymät, jotka olivat täynnä luonnon rauhallista kauneutta, ovat kadonneet rakennusten varjoihin.

Onko tämä todella se Helsingin tulevaisuus, johon me kaikki haluamme kohdistaa katseemme? Rantojen rakentaminen on paitsi esteettinen ongelma, myös ympäristörikkomus, joka uhkaa meriekosysteemiämme. Tämä muutos on peruuttamaton, ja sen vaikutukset tuntuvat tulevina vuosina yhä vakavampina.

Ympäristön kärsimys ei rajoitu pelkästään maisemalliseen muutokseen. Suunnittelemattomat rakennukset kohtaavat meren kiihkeän voiman ja lisääntyvän suolaveden rasituksen, joka vievät niiden käyttöikää ja lisäävät korjauskustannuksia. Ilmastonmuutos tuo mukanaan yhä vähemmän ennustettavia sääilmiöitä – meret nousevat, myrskyt voimistuvat ja rankkasateet ovat yhä yleisempiä, mikä tuo lisähaittoja rakennuksille, jotka ovat rakennettu "merten huomioon ottamisen" sijaan ainoastaan kauneuden houkuttelemiseksi.

Luonto on erittäin taitava puolustautuja ongelmille, mutta rakennettu ympäristö ei kestä myrskyjen aiheuttamia rasituksia. Suojasaarten ja rakentamattomien rantojen ylläpitäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta syrjäytettävä luonto voisi suojata meitä tulevilta uhilta. Menneiden sukupolvien viisaus opettaa meille, että työskentelyn aikana ihmiset tulisi pysyä kaukana merirajoista. Historian saralla ne, jotka halusivat asua rannalla, kasvoivat yhä arvaamattomiksi luonnonvoimien kanssa haastettaessa.

Vapaustaisteita, jotka kalliot ja metsät tarjoavat, tulisi suojella paremmin. Ne ovat luonnon oma taideteos, mutta tuhoamme osan tästä mestariteoksesta joka päivä. Helsingin historiallisella Katajanokalla, joka oli aiemmin kuin kaunis postikortti, seisoo nyt pelkkä betoni. Entisen viehätyksen tilalle on tullut kylmä ja muovinen ympäristö, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Kuinka voimme estää kaupungin kiihkeää laajenemista ja palauttaa luonnon kauneus, jota kaikki kaipaavat? Kaupunki on rajallinen tila, mutta sen luonnollinen kauneus on äärettömän tärkeää meille kaikille. Meidän tulisi suojella Helsingin rantoja ja säästää ne seuraaville sukupolville – sillä meidän kaikkien on yhdessä astuttava askel kohti kestävämpää tulevaisuutta. Vain yhdessä voimme palauttaa tämän upean kaupungin elinvoiman ja kauneuden, ja varmistaa, että se ei huku betonin syliin.