Helena Petäistön kolumni: Pian USA:n johtajana istuu tuomittu rikollinen sekä Venäjällä etsintäkuulutettu diktaattori – kumpikin EU:n pöydässä
2024-11-10
Kirjailija: Olivia
Eihän sen näin todellakaan pitänyt mennä. Yhdysvaltain vaalituloksen odotettiin olevan lähempänä tavanomaista, mutta ajatus siitä, että kahdeksan vuotta sitten koettu "vahinko" voitaisiin kokea uudelleen, tuntui täysin mahdottomalta.
Donald Trump sai neljä vuotta sitten kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin Hillary Clinton, mutta sen jälkeen seurasi kaaosmainen aikakausi, joka huipentui Washingtonin Capitol Hillin valtaukseen.
Helsingissä Yhdysvaltojen ja Venäjän huippukokouksessa nähtiin hämmästyttävä tilanne, jossa Donald Trump istui Vladimir Putinin vieressä ja tuntui myöntävän tämän toimia. Tämä herättää kysymyksiä – kuinka voi olla mahdollista, että kansa äänestäisi sotarikollista, joka nyt käy sotaansa Ukrainassa?
Eikö tämä ole unohtunut mielestä? Euroopan poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt. Viimeksi havaitsimme Trumpin toimivan erikoisessa roolissa Pennsylvaniaan sijoittuvassa tempauksessaan, jossa hän teki ranskalaisia perunoita kuin jokin pikaruokaketjun työntekijä. Tällainen kansanjoukkojen puoltaminen avaa uusia kysymyksiä poliittisesta show'ista ja siitä, miksi johtajat eivät näe toivottuja herätteitä.
”Kaksoisagentti”
Budapestiin kerääntyneessä Euroopan poliittisen yhteisön kokouksessa, jossa tummapukuisen joukossa valloitti yksi tulipunainen kravatti, oli Unkarin pääministeri Viktor Orbán, joka riemuitsi Trumpin vaalivoitosta. Orbán on tunnettu suhteistaan Putiniin, ja nyt hän vakuuttaa olevansa ystävä ja kumppani myös Trumpille. Tämä herättää kysymyksen Euroopan turvallisuudesta ja strategisesta autonomiasta. Kun Orbán huutaa Euroopan tulevaisuuden puolesta, kuka todella uskoo, että asia on näin vartioitua?
Välittäminen ja yhteisten tavoitteiden luominen on ollut haaste, jota nykypolitiikassa uskotaan olevan vain lyhytaikaista. Euroopan on nyt pakko vastata haasteeseen, jonka Trump on asettanut: kauppasota tai jopa uusi jännitys Venäjän kanssa. Jokainen eurooppalainen valtio on jollakin tavalla kytketty autonrenkaaseen, joka uhkaa hajoamista liikkuessaan Yhdysvaltojen suuntaan.
Yhtenäinen frontti
Ranskan presidentti Macron on vuosien varrella toistuvasti kehottanut tiivistämään yhteistyötä suuria ulkoisia uhkia vastaan, ja se pätee myös Yhdysvaltoihin. Vaikka Saksan liittokansleri Olaf Scholz ei ilmestynyt Budapestin kokoukseen, Ranskan johto on joutunut vahvasti tukemaan Euroopan yhtenäisyyttä. Trumpin voimaantulo ja hänen viestinsä ovat yksinkertaisesti pakottaneet Euroopan maksamaan lasku, jonka he itse ovat luoneet.
Mikään ei ole ollut niin vahvoilla paikoilla kuin nyt, kun Euroopan johtajat valitsevat liittolaisiaan ja tulevat vastakkain uuden Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Onko Euroopalla riittävästi kyvykkyyttä puolustaa itseään, tai onko se jälleen riippuvainen Yhdysvalloista? Ja kuinka kauan Eurooppa voi uhrautua, kun sen ydin on tiivistyvä ja jossain kohtaa hajoamassa?